Kotikaupungissani, Varkaudessa, vaikutti viime vuosisadalla tehtaanjohtaja, josta ihmiset pitivät. Häntä pyydettiin puoluetoimintaan mukaan. Hän kieltäytyi kohteliaasti ja sanoi:”Politiikka on paljon puhetta ja vähän tekoja.” Varmasti näinkin on. Päätöksiä tehdään välillä pitkällisten ja väsyttävien neuvottelujen jälkeen. Meistä tavallisista kansalaisista se vaikuttaa ajan haaskaukselta. Liiallisen puheiden pitämisen sijastahan voisi tehdä jotain hyödyllisempää. Demokraattisessa yhteiskuntajärjestelmässä päätöksiä ei voi tehdä niin, että yksi henkilö, tai puolue voi yksin päättää asioista. Valtiota voi sanoa laivaksi, jolla on suunta, eli tavoite. Sama pätee kuntiin, ja kaupunkeihin. Niissäkin on määriteltävä tavoitteet ja pyrittävä niiden saavuttamiseen.
Minua pyydettiin Kristillisdemokraattien (KD) paikallisosaston puheenjohtajaksi kesäkuussa olleessa kokouksessa. Sanoin:”En tee sellaista päätöstä näin pian.” Siinä kokouksessa suostuin varapuheenjohtajaksi. Runsaan viikon päästä on syyskokous, jossa valitaan uusi johtokunta ja puheenjohtaja.
Olen usealle ihmiselle ilmoittanut etten ryhdy puheenjohtajaksi, koska pidän parempana, että siihen tehtävään löytyisi joku nuorempi ja innokkaampi henkilö. Olen ollut jossain määrin stressaantunutkin, kun voimakas toiveeni on, että puolueen toiminta elpyisi tällä paikkakunnalla.
Stressaantumiseni osoittanee liian pitkälle menevää pyrkimystä tehdä itse ja saada yksin aikaiseksi se mitä toivoo. En ilmeisesti ole oppinut jättämään toiveitani Jumalalle ja luottamaan siihen, että Hän auttaa. Kuluneella viikolla Kaikkivaltias Jumala on opettanut minua ja antanut iloa siitä, että en ole yksin paikallisosastonkaan asioissa. Olin yhtenä päivänä niin väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen, että autolla ajaminen olisi ollut riskialtista. Kerroin asian työtovereilleni paikallisosaston johtokunnassa ja myös yhdelle kaupunginvaltuutetulle, joka on puolueemme jäsen. Oli suuri ilo havaita, että kaikki halusivat auttaa. Ja asia järjestyi. Kiitos Jumalalle ja puoluetovereilleni.
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Fil.4:6-7
Ylläoleva on läksy, jota saan näköjään opetella yhä uudestaan. Olen kiitollinen siitä, että opettajani, Jumala, on kärsivällinen. Hän ei erota koulustaan kovapäistäkään oppilasta, voi laittaa nurkkaan, mutta sallii sitten palata luokkaan.
Odotan mielenkiinnolla paikallisosaston vuosikokousta. Nyt luotan siihen, että saamme valittua puheenjohtajan kokouksessa.
WWW PSE FI 