Jätteiden lajittelusta

Savon Sanomien pääkirjoituksessa 7.10.16 kirjoitettiin jätteiden lajittelusta. Se on tärkeä ja kannatettava asia. Kahden, vähemmän kiireisen, eläkeläisen taloudessa on aika helppoa lajitella jätteet. Käytössämme on ollut jo vuosia keittiössä kolme ämpäriä jätteille: sekajäte, biojäte ja kartonki. Lisäksi olemme huoneistossamme muualla pitäneet säilytyspaikan paperi-, metalli- ja lasijätteille. Tämä on hoitunut vähällä vaivalla ja toiminut hyvin jo vuosia. 

Toki välillä on tullut sellainen ajatus, että onko kotimme jätteenkeräyslaitos ja me sen työntekijöitä? Emme kuitenkaan ole luopuneet jätteiden lajittelusta, koska tiedämme, että se on monin tavoin hyödyllistä. Jätteet voidaan hyödyntää ja näin omalta pieneltä osaltamme autamme saamaan jätteet hyötykäyttöön. 

Tänä vuonna alkoi kotikaupungissamme myös muovijätteen keräys. Sitä olimme jo toivoneet pitkään, koska muovijätettä syntyy runsaasti. Savon Sanomien pääkirjoituksessa todetaan aiheellisesti ”Jätteiden lajittelun kynnystä on madallettava”.  Vaivatonta jätteiden lajittelu ei ole ja on vaikea kuvitella kuinka se voitaisiin tehdä vaivattomammaksi. Yksi tekijä on ohjeiden ja määräysten lieventäminen. Esimerkiksi muovisten astioiden pesuvaatimus voitaisiin jättää pois. No, se ei asiaa auttaisi, koska pidempään asuinhuoneistossa säilytettynä jopa jugurttipurkit levittäisivät ikävää hajua huoneistoon.  

Entäpä, jos metalli-, lasi- ja muovijätteiden keräyspisteitä olisi lähempänä asutusta? Nykyäänhän ne ovat suurten kauppojen lähellä, ainakin Varkaudessa. Voisiko ajatella, että metalli-, lasi- ja muovijätteet kerättäisiin asuntojen läheltä pienemmillä autoilla, jotka veisivät jätteet isompiin jätteen keräyspaikkoihin? Tai niiden keruu ja kuljetus liitettäisiin jo nykyisin oleviin jätteiden kuljetusjärjestelmiin. 

Tällä tavalla jätteiden keräys ja kuljetus tulisi asukkaille vaivattomammaksi edes pieneltä osin.

Ruusuko lahja?

Elämä tuo yllätyksiä, eikä aina mukavia. Ruusujahan annetaan lahjana. Pitäisiköhän minun ottaa 23.9.16 saamani lääkärindiagnoosi ”vyöruusu” myös lahjana? Facebook pyysi lisäämään kuvia viestiini, jossa kerroin sairastumisestani. Kuvia lähetin jo Meedocin lääkärille. Enkä aio niitä laajemmin levittää. Siis, en jakanut kuvia ruusustani yleisesti. Enkä jaa teillekään. 😃 Ei se ”lahjaruusuni” mikään kaunis ole. Punainen kyllä ja ajoittain ”piikikäs”, eli kivulias.  

Nyt on tropit saatu ja hoito aloitettu. Aikaa kului yhteydenotosta lääkäriin, lääkkeiden saantiin hieman reilu puoli tuntia. Lääkärinpalkkio oli 9,90 € ja lääkkeet maksoivat vajaat 30 €. Olen tyytyväinen vaivani hoitoon tällä tavalla tässä tapauksessa. 

Soitin Varkauden tk:n ensiapuun ennen yhteydenottoa Meedociin ja selostin vaivani sairaanhoitajalle. Hän kehotti tulemaan huomenna (siis tänään 24.9.16) ensiapuun klo 9 – 16 välisenä aikana. Soiton jälkeen istuskelin tv:n ääressä ja tuli äkillisiä voimakkaita pistemäisiä kipuja, joten päätin ottaa yhteyttä netin kautta Meedociin. Vaimoni, Pirjo, otti muutaman valokuvan punoittavasta ja kivuliaasta kohdasta rintaani. Otin sen jälkeen yhteyden Meedociin. Melkoisen nopeasti lääkäri Essi Kainonen vastasi. Kerroin vaivani, lähetin kuvat ja melkoisen pian sain diagnoosin ”Sulla on vyöruusu”. Herralle kiitos, että Vanha Apteekki päivysti (lähin minulle) ja aikaa oli vielä vajaat puoli tuntia päivystysajan päättymiseen (klo 20). Siispä tämä vaari meni aika haipakkaa Varkauden Vanhaan Apteekkiin. Sain lääkkeet ja hoito on aloitettu. Herralle kiitos!

 

Kuvassa lahjapaketti, joka meidän piti viedä 25.9.2016 Vantaalle nuorimmalle lapsenlapselleni, Matildalle, joka täyttää tänään kolme vuotta.

Me kommunistit

Totesin, etten ole kirjoittanut tänne sitten heinäkuun. Ei ole ollut asiaa. Kiirettä en voi syyttää, koska aikaahan eläkeläisellä on. Vanhenemisen tuomia vaivoja voisin syyttää, mutta kiinnostaako se ketään? Epäilen.

Ihminen on elossa ja terve, kun pystyy kommunikoimaan. Olen sanonut olevani kommunisti, koska kommunikoin mielelläni. Kommunikoida voi monella tavalla. Kaikkia tapoja en pysty luettelemaan, mutta muutaman voin mainita. Me puhumme, kirjoitamme, ilmeilemme, ilkeilemme, ivailemme ja vaikenemme. – Nyt rakas vaimoni sanoisi ”Lopeta jo!”, jos olisi selkäni takana. Koska hän ei ole, niin jatkan.

Kommunikointiin tarvitaan vähintään kaksi ihmistä. Tuottava kommunisti ja kuluttava kommunisti. Tällä hetkellä olen se tuottava osapuoli. Sinä olet se kuluttava. Kulutat ainakin aikaasi. Jos laitat minulle kommentin, olet tuottava kommunisti. Tuotat minulle mielihyvää, mielipahaa, tai jotain siltä väliltä riippuen kommenttisi sisällöstä ja tarkoitusperästä.

Kiitän Luojaani siitä, että minun ei tarvitse kommunikoida saadakseni rahaa. Jos pitäisi, olisi kommunikointi raskasta. Voi ilmainenkin kommunikointi olla raskasta. Sitä se on, jos tuottava kommunisti ja kuluttava kommunisti eivät ymmärrä toisiaan ollenkaan. Vielä raskaammaksi se tulee, jos pitää kommunikoida pelkästään äänellä. Yhteisymmärrys voi olla kateissa huonon kuulon, kiihtymyksen ja kihdin vuoksi. Nimittäin, jos kihti vaivaa ja jalkaa kolottaa, ei jaksa edes yrittää ymmärtää toista.

Äly hoi! Ymmärrys älä jätä!

 

 

 

Kesäinen lukukokemus

Kävinpä joitain päiviä sitten paikallisessa antikvariaatissa. Useimmin olen ostanut divareista Tenavat sarjakuvia, mutta tällä kertaa käteeni osui arvokas ja edullinen kirja.

Kirja on niin hyvä, että sain inspiraation tehdä esittelyvideon. Sitä voit katsoa ja kuunnella Youtubesta. Klikkaa otsikkoa, niin saat linkin näkyville.

”Kaikki mitä mies tietää naisesta” kirjan esittely.

Siinäpä se.

 

 

Brexitkö maailmanloppu?

Brexit, eli Ison-Britannian ero Euroopan Unionista, sai enemmistön taakseen kansanäänestyksessä. Siitä seurasi kohu, hämmennys ja suoranainen sekaannus erityisesti Isossa Britanniassa ja Euroopan Unionissa, mutta myös muualla. EU-parlamentissa viisi vuotta työskennellyt KD:n puheenjohtaja, Sari Essayah, on sanonut ”Ensimmäinen asia, mikä tulee Brysselistä mieleen, ei ole demokratia vaan byrokratia. Tämä pitäisi saada muutettua.

Essayahin lause inspiroi ajattelemaan demokratiaa ja byrokratiaa toisilleen vastakkaisina asioina. Demokratia on hyvä, mutta byrokratia paha. Tätä ei Essayah varmasti tarkoittanut, mutta katsotaanpa mitä nykyaikainen tietosanakirja, Wikipedia, sanoo demokratiasta:

Demokratia eli kansanvalta on kansanvaltaan perustuva valtiojärjestys tai hallitusmuoto. Demokratian perusajatuksena on, että hallintovalta nousee kansasta ja toteuttaa kansan tahtoa.

Suorin tapa toteuttaa kansan tahtoa on järjestää mahdollisimman monesta asiasta kansanäänestys. Seurauksena olisi erittäin usein toistuvat kansan äänestykset. Mitä suurempi alue, mitä enemmän eri kieltä puhuvia, eri uskontoa tunnustavia, tai uskonnottomia, ihmisiä alueella asuu, sitä suurempi on mielipiteiden kirjo. Suuren kansanjoukon mielipide saadaan vaihtelemaan voimakkaalla informaatiolla. Jo nyt on nähty, että Isossa Britanniassa vaaditaan uutta kansanäänestystä. Osa EU eron kannattajista on alkanut katua äänestyksen jälkeen. Mistä tämä kertoo? Se kertoo mm. siitä, että valtamedian päättäjien enemmistö kannattaa Euroopan Unionia ja siinä pysymistä. Perusteluina on useimmiten käytetty erilaisia taloudellisia perusteluja.

Uutisissa on toistettu sitä, että EU:n perustamisen alkuperäinen ajatus on ollut rauhan säilyttäminen Euroopassa. EU:n kannattajien pettymys Brexit äänestyksen jälkeen on purkautunut erilaisten talouselämän uhkakuvien maalailuna. Toki aivan oikeasti on epävarmuus lisääntynyt talouselämässä. Tämä näkyy erityisesti pörssikurssien voimakkaassa laskussa.

Onko Euroopan Unioni sittenkin perustaltaan ensisijaisesti talouselämän vaikuttajien, suuryritysten omistajien ja johtajien kannattama yhteenliittymä?

Henkilökohtaisesti olen kokenut ainoana hyötynä EU:sta itselleni sen, että niinä muutamana kertana, kun olen ollut ulkomaan matkalla Euromaassa, ei ole tarvinnut vaihtaa valuuttaa. Se on niin pieni hyöty, että sen vuoksi en äänestäisi Euroopan Unionissa pysymisen puolesta. Euroopan Unionissa pysymisen puolesta voisin äänestää, jos se olisi ihan oikeasti paras vaihtoehto sille, että saisimme elää ilman sotaa kotimaassani. Sitä ei Euroopan Unioni mielestäni ole.

Sodan voi välttää kaikkein varmimmin ystävällisillä suhteilla naapurimaihin. Siihen ei tarvita Euroopan Unionia, eikä sen mammuttibyrokratiaa.

Elämä, vauraus ja kunnia

Sananlaskujen kirja on Raamatun osa, jota olen lukenut hyvin paljon. Silmäni osuivat kohtaan, jota en ollut alleviivannut:

Nöyryyden ja Herran pelon palkka on elämä, vauraus ja kunnia. Snl.22:4

Ajattelin elämääni, menneisyyttä ja nykyisyyttä. En ole varakas, eikä sitä kunniaakaan ole inhimillisesti ottaen erityisemmin suotu. Totesin mielessäni, että en ole elänyt Jumalan tahdon mukaista elämää, kun en ole saanut vaurautta, enkä kunniaa. Herran pelollahan tarkoitetaan sitä, että haluamme vilpittömästi elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Uskossa olen kyllä saanut elää jo pitkään, vuosikymmeniä.

Kristityn elämä on enemmän ja vähemmän taistelua syntiä vastaan joka päivä. Taistelussa tulee voittoja ja tappioita. Persoonallinen paha, Saatana, pyrkii jatkuvasti johdattamaan meitä harhaan ja eroon Jumalan tahdon tiestä. Hän tietää kyllä heikkoutemme ja käyttää niitä taitavasti hyväkseen. Eroon joutuminen voi tapahtua pikkuhiljaa ja pitkän ajan kuluessa. Kristitty voi sinäkin aikana rukoilla rutiinimaisesti ja lukea Raamattua. Ulkonaisesti kaikki näyttää olevan hyvin.

Elämäni on jakaantunut selviin kausiin. Välillä saan elää kuin virkistävän ja kauniin keitaan äärellä. Koen hyvin läheistä yhteyttä Jumalan kanssa. Se on keidaselämää. Sitten on erämaakausia. Rukoilen vain rutiinimaisesti, luen Raamattua, mutta mikään ei kosketa. Ajatuksetkin harhailevat milloin missäkin. Mikään ei kiinnosta ja masennun.  Alkaa tuntua siltä, että Jumalakin on hylännyt.

Yksi erämaakauteni päättyi, kun vaimoni rukoili puolestani aamulla ja illalla luin Raamatusta:

Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin. Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua, minun uskollisuuteni on ikuinen, sanoo Herra, sinun lunastajasi. Jes.54:7-8

Jeesus ei maanpäällisen elämänsä aikana etsinyt vaurautta, eikä ihmiskunniaa. Hän paransi sairaita, herätti kuolleita ja opetti kansaa. Kaikesta tekemästään hyvästä hän antoi kunnian Taivaalliselle Isälleen.

Se elämä, johon Jeesus meitä johdattaa on paljon arvokkaampi, kuin maallinen vauraus ja kunnia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomi ”löysässä hirressä” ?

Suomi on ”löysässä hirressä”, sanoi Hypo pankin pääekonomisti  Juhana Brotherus (Uusi Suomi 7.3.16).

Hän on pahoillaan yhteiskuntasopimuksen hitaasta edistymisestä.  Hänen pahoitteluunsa on helppo yhtyä. Demokratia pahimmillaan on juuri  tällaista vihoviimeistä vatulointia. Mitä monikerroksisempi organisaatio on, sitä vaikeampaa on päätöksen teko. Äänestyksien lukumäärää yhteiskuntasopimuksen  tekoprosessissa en edes yritä arvailla.  

Kolmikantaa (työnantajat, hallitus ja työntekijät) on pidetty hyvänä asiana. Varmasti se sitä onkin, jos sen avulla pystytään välttämään, tai ainakin minimoimaan työmarkkinahäiriöt, eli lakkoilu. Sopiminen on aina lakkoilua parempi, vaikka se veisikin enemmän aikaa. 

Itse olen muistaakseni ollut kaksi kertaa  lakossa 1970-luvulla ja molemmilla kerroilla pakosta. Demokratia ei toiminut kummassakaan tapauksessa. Minulla ei ollut mahdollisuutta äänestää siitä, haluanko lakkoon, vai en. Jälkimmäisessä tapauksessa oli kyse siitä, että työnantaja oli vuokrannut työtilat Helsingistä. Kiinteistö vaihtoi omistajaa ja uusi omistaja liitti kiinteistön kaukolämpöverkkoon syyskuussa. Työtilojen keskuslämmitys oli poissa ehkä kaksi viikkoa. Kylmä työtiloissa ei ollut, mutta pääluottamusnainen (kommunisti) piti työpaikkakokouksen perjantaina puolenpäivän tienoilla. Hän piti palopuheen ja julisti ”Firma on kohdellut meitä huonosti. Mennään lakkoon!”. Kokouksessa oli muutama osallistuja, ja hiljaista muminaa kuului porukasta. Pääluottamusmies tulkitsi kokouksen päätöksen niin, että korpilakko alkoi. No, kukapa ei mielellään lähtisi perjantaina puolenpäivän jälkeen viikonloppua viettämään.  

Viikonlopun aikana mietin asioita tarkemmin ja tulin siihen tulokseen, ettei siinä korpilakossa ollut mitään mieltä. Niinpä erosin maanantaina ammattiyhdistyksestä. Sen seurauksena paikallinen luottamusmies ei tervehtinyt minua pariin viikkoon.  

Tämä oli normaalia ammattiyhdistystoimintaa 1970-luvulla. Pahaa pelkään, että samankaltaisia toimenpiteitä on nykyäänkin. Voi olla, että agressiiviset ay-aktiivit käyttävät rajuja menettelyjä edelleen. He voivat käynnistää vaikka somessa parjauskampanjan niitä henkilöitä kohtaan, jotka ovat syystä tai toisesta jättäytyneet ammattiyhdistyksestä pois. Toivottavasti ei sentään enää käytetä sellaisia menettelytapoja, kuin joskus rakennustyömailla. Ammattiyhdistykseen kuulumaton työntekijä on saattanut vammautua, tai kuolla työmaalla tapahtuneen ”onnettomuuden” seurauksena. On voinut käydä niin, että ylemmästä kerroksesta on ”vahingossa” pudonnut joku raskas lankku, tiili tai työkalu itsenäisen, ammattiliittoon kuulumattoman, työntekijän päälle.  

On erittäin ikävää, että ammattiyhdistysliikkeellä on ollut taipumus kiertää lakeja, aiheuttaa mellakoita ynnä muuta. Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon, että en vastusta ammattiyhdistystoimintaa. On olemassa ammattiyhdistyksiä, jotka pitävät tärkeämpänä jäsentensä ammattitaidon kehittämistä, kuin jatkuvaa palkkojen ja henkilökohtaisten etujen kasvattamista.  

Toki lakeja on kierretty myös työnantajapiireissä. Itsekin olen taatusti rikkonut joitain lakeja. Meillä on omat kansalliset lait ja sen lisänä EU:n lait. On täysin mahdotonta tietää kaikkia lakipykäliä, jotka koskevat Suomen kansalaista, oli hän sitten palkansaaja, tai palkan maksaja. Yritysmaailmassa lienee ollut käytössä n.k. musta lista, jota jaettiin saman alan yritysten kesken. Listalla oli henkilöitä, joista kerrottiin enemmän ja vähemmän tosiasioita. Listoilla pyrittiin tiedottamaan kollegoja huonoista työntekijöistä.  

Paikallisesta sopimisesta on hyvin paljon puhuttu viime aikoina. Se on mielestäni erikoista. Omien kokemusteni valossa palkat ja muut työehdot, ovat olleet aina enemmän ja vähemmän paikallisesti sovittavissa. Toki taulukkopalkkojen soveltamisessa on etunsa sekä palkansaajan, että työnantajan näkökulmasta katsoen. Ei tarvitse keskustella palkasta kovin pitkään henkilöitä palkattaessa, jos halutaan noudattaa tiukasti taulukkopalkkoja. Työnhakuvaiheessa työhön haluava saa helposti selville mahdollisen minimipalkkansa.  

Taulukkopalkat vaan eivät seuraa kilpailutilanteiden vaihtelua riittävän nopeasti, kun globaali taloudellinen kilpailutilanne vaihtelee. Odotan mielenkiinnolla mitä on tulossa kesäkuussa ja erityisesti ensi syksynä. Olemmeko keskellä lakkosyksyä ja levottomuuksia?  

Mielenkiintoisin kysymys on se, onko Juha Sipilän johtama hallitus ensimmäinen oikeistohallitus, jonka aikana ei ollenkaan lakkoiltaisi? Sehän olisi harvinainen poikkeus suomalaisessa poliittisessa perinteessä.

 Voisiko sellainen ihme tapahtua ?

 

 

Hyvä journalistinen tapa?

Suomalaisen valtamedian päätoimittajat ovat julkaisseet julistuksen. Pääosin julistus on hyvä ja kannatettava. Muutama kohta kyllä inspiroi kommentoimaan julistusta.

Tässä yksi:

”Me hyvää journalistista tapaa noudattavat päätoimittajat…” 

En olisi julistuksen allekirjoittajien noudattaman journalistisen tavan hyvyydestä noin varma. Muistelen hieman lähimenneisyyttä. Joitain vuosia sitten oli yksi monista homokeskusteluista kuumana julkisessa mediassa. Helsingin Sanomat oli lähettänyt toimittajan kristillisen järjestön viikonlopputilaisuuteen, ja joidenkin tietojen mukaan toimittaja oli ilmoittautunut tilaisuuteen väärällä nimellä. Hän ei myöskään ilmoittanut tulonsa todellista tarkoitusta. Hän oli siis myyrä, jonka tarkoituksena oli tehdä kristilliseltä pohjalta hyvää tekevän järjestön toiminta kyseenalaiseksi. Tilaisuudessa pyrittiin auttamaan niitä kansalaisia, jotka kärsivät homoseksuaalisista taipumuksistaan. Tällainen toimintahan on jyrkästi tuomittu jopa suurimman kansankirkkomme keulahahmon, arkkipiispa Mäkisenkin toimesta. Asiasta nousseen kohun seurauksena kyseinen järjestö joutui vaihtamaan nimeä ja siirtymään n.k. maan alle.

Kysynkin:”Oliko Helsingin Sanomien toiminta hyvän journalistisen tavan mukaista?” 

Kävin mainitsemastani aiheesta sähköpostikeskustelun silloisen Helsingin Sanomien päätoimittajan, Mikael Pentikäisen, kanssa. Sanatarkasti en keskustelua enää muista, mutta kyllä hän selvästi sanoi tukevansa toimittajaa. Pentikäinen oli siis sitä mieltä, että hän ja toimittaja olivat noudattaneet ”hyvää journalistista tapaa”.

Pentikäinen ei enää ole Helsingin Sanomien palveluksessa. Hänen palveluksensa päättymisen syytä en tietenkään tiedä, mutta toivon, että lehden omistajataho piti ainakin yhtenä syynä kertomaani tapausta.

”Me hyvää journalistista tapaa noudattavat päätoimittajat emme aio olla valemedian hiljaisia tukijoita ja myötäjuoksijoita.”

Lauseen loppu on hyvä ja kannatettava. Olen itsekin lopettanut joidenkin nettisivujen seuraamisen, koska ne ovat selvästi provosoivia, törkeätä kieltä käyttäviä, enemmän ja vähemmän vihaan kehottavia.

Tyhjän perässä juoksija!

Olen ikääntynyt nörtti: minulla on pöytäkone, tablettitietokone, kannettava tietokone ja älypuhelin. Välineistä ei ole pulaa. Mihin tarvitsen niitä kaikkia?

Käytän niitä monenlaisten hyödyllisten ja vähemmän hyödyllisten asioiden hoitoon. Tietotekniikka on maassamme lähes välttämätön esimerkiksi pankkiasioiden hoitamisessa. Hyödyllinen se on myös viestintävälineenä niin yksityishenkilöille, kuin yrityksillekin. Aika usein kuulee sanottavan, että yritystä, jolla ei ole internet sivuja, ei ole olemassa. Kun tarvitsemme jotain erikoisempaa, emmekä tiedä onko sitä saatavilla kotiseudultamme, etsimme internetistä. Teemme ostoksia myös sitä kautta. Sehän on niin vaivatonta ja voimme etsiä hinnoiltaan edullisimman ostospaikan.

Internetin kautta saamme myös kaipaamaamme viihdykettä. Sieltä löydämme mielimusiikkia ja elokuvia. Tarjonta on valtavaa. Vaikeinta onkin löytää juuri sitä mitä sillä hetkellä kaipaamme ja haluamme. Välillä löydämme, mutta aina emme.

Facebookin perustaja Mark Zuckerberg on sanonut: ”Tehtävämme on auttaa ihmisiä internetiin.”

Hänen tarkoituksensa on varmaankin hyvä, mutta mitä internet tekee meille ihmisille? Onko kaikki se informaatio, jota internetin kautta seuraamme sellaista, joka täyttää sisimmän kaipuumme, rakentaa ja ravitsee meitä?  

Vai juoksemmeko tyhjän perässä?

 

(Jes.44:20 Tyhjän perässä juoksija!)

Suomesta jääpalakoneita Kongoon

Internetin ihmeellisessä maailmassa liikkuu kuvien ja äänen lisäksi käsittämättömän suuri määrä tekstiä. Jos tekstejä pyrkii jakamaan eri luokkiin, voi aloittaa yksinkertaisesta jaosta on uutisia ja viihdettä. Kaikilla teksteillä on tarkoitus. Ne vaikuttavat lukijoihin. Osa julkaistuista teksteistä on suunnitellun tarkoitushakuisia, niillä pyritään saamaan ihmiset maksamaan teksteistä. Otsikon täytyy olla kiinnostava.

Julkaistaan tarkoitushakuisesti vääriä, mutta todentuntuisia otsikoita. Uutinen voidaan otsikoida esimerkiksi ”Suomesta jääpalakoneita Kongoon”. Otsikon alla olevassa uutisessa kerrotaan, että uutisen julkaisija on saanut luotettavalta taholta tiedon, että suomalaisen jääpalakoneita valmistavan yrityksen myyntijohtaja on tavannut Kongon hallituksen kauppa- ja teollisuusasioista vastaavan ministerin. Keskustelua on käyty, mutta mitään ei ole sovittu.

Tämä uutinen julkaistaan suomalaisessa lehdessä. Lehtikauppa lisääntyy. Uutinen lähtee leviämään kaupallisessa ja sosiaalisessa mediassa. Otsikosta tulee totuus. Hallitus, eduskunta ja koko kansa iloitsee, että vienti vetää.

Jos uutinen olisi otsikoitu pelkästään tosiasioissa pysyen, otsikkona olisi

”Kongon kauppaministeri ja JPKn myyntijohtaja tapasivat”