Jouluna 2017

Joulurauhaa ja Hyvää Uutta Vuotta

Joulun ja vuodenvaihteen läheisyys laittaa miettimään kulunutta vuotta ja muutakin. Päällimmäisenä on mielessäni lisääntynyt tietoisuuteni elämän arvaamattomuudesta ja epävarmuudesta. Vanheneminen on tuonut elämääni uusia epävarmuustekijöitä. Esimerkiksi en nykyään mielelläni osta junalippua netistä monta viikkoa ennen matkaa, koska kuntoni voikin matkapäivänä olla sellainen, etten matkalle voi lähteä.

Toki elämä on ollut epävarmaa ennen iän tuomia vaivojakin. Sitä vaan en ole tiedostanut yhtä selvästi. Jokainen matkamme, tekomme ja aikaansaannoksemme on ollut, ja on edelleen, ehdollinen ”jos Herra suo”. Me emme voi oman voimamme varassa tehdä mitään hyvää.

Kuluneeseen vuoteen on mahtunut monenlaista. Loppusyksyä varjosti noin kuukauden kestäneet vatsavaivat. Lääkärissä en tullut käyneeksi. Keskustelin kyllä puhelimitse hänen kanssaan. Ne vaivat päättyivät. Sen jälkeen kipeytyi oikea jalkani. Pystyn kyllä kävelemään, mutta kivuliasta se on ajoittain.

Kesustelimme Pirjon kanssa vaivoistamme. Ihmettelin ääneen jalkavaivojeni syytä, kun en sitä tiedä. Pirjo taisi sanoa totuuden kysymyksessään:”Olisko rappeutuminen?”  😀

Jeesus on sanonut:

”Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa.”

Matteus 6:34 FINRK

Jumalalle kiitos, että elämään sisältyy sellaisiakin päiviä jolloin ei vaivoja ole, tai ainakaan niitä ei huomaa, eikä muista. Vaivojen keskellä ollessa on Jumalan suurta armoa, jos muistaa sen, että maailmassa, johon olemme matkalla, ei ole enää kuolemaa, tuskaa, eikä mitään pahaa.

Pekka Sevanto

Kuopio

Kuva on synnyinpitäjästäni, Tuusulasta, Kirkkotieltä.

Tarpeeton dramaattinen lisäväritys?

Savon Sanomien pääkirjoitus 26.10.2017 on otsikoitu ”Kesäkuun hallituskriisiin osattiin varautua”. Kirjoituksessa viitataan Aamulehden toimittajan, Lauri Nurmen, tuoreeseen kirjaan ja sitä seuranneisiin kommentteihin.

Kirjoituksen kirjoittaja on selkeästi tullut siihen tulokseen, että erityisesti pääministeri Sipilä esitti teatteria lähellä olleen hallituskriisin vuoksi (”tarpeeton dramaattinen lisäväritys”). Totuuden niistä tapahtumista tietävät varmasti pääministeri Sipilä ja hänen lähimmät työtoverinsa.

Jonkun verran internetiä ja somea seuranneena voin todeta, että erityisesti pääministeriä kohtaan esitetään somessa todella kovaa, osin aiheetonta ja ala-arvoista arvostelua. Savon Sanomien pääkirjoituksen kirjoittajan asenne kuuluu mielestäni samaan sarjaan sillä erotuksella, että on esitetty vain vihjailuja, eikä ole menty ala-arvoisen kielenkäytön tasolle.

Politiikassa puhutaan ja keskustellaan paljon. Olisi kovin merkillistä, elleivät ministerit olisi keskustelleet ja punninneet eri vaihtoehtoja ennen Perussuomalaisten viime kesäistä puoluekokousta. Pääministerin suorittamaan suunnitelmalliseen ”teatraaliseen” lentoon Cessnalla on kyllä vaikea uskoa.

Lopuksi kysymys: olisiko Suomelle ollut  parempi, että hallitus olisi nyt hajonnut ja mahdollisesti järjestetty uudet vaalit? Oikeaa vastausta tuohon kysymykseen ei voi kukaan tietää.

Spekuloida toki voi ja sen tulevat historiankirjoittajat, ja muutkin, tulevaisuudessa varmasti tekemään.

Koiramainen juttu

Olemme erikoinen perhe, vaimoni ja minä. Meillä ei ole omaa koiraa. Silti pidämme koirista ja meillä on yksi läheinen koira, koska hän on saanut olla ilonamme useita kertoja. Joskus jopa viikonkin. Nyt kerron kuitenkin toisesta koirasta, joka on minulle tutumpi, kuin vaimolleni.

Dusty 05 2016p

Hän on japanin pystykorva ja tuntee nimen Dusty (pölyinen). Hänen isäntäväkeään ovat vanhempi tyttäreni ja hänen perheensä. Kun olen käymässä heidän luonaan olen saanut olla ulkoilemassa monta kertaa Dustyn kanssa. Muistan ensimmäisen ulkoilukerran. Hämmästyin, kun Dusty ei juurikaan kokeillut kumpi määrää reitin, hän vai minä. Useimmiten jokainen koira testaa sen asian, kun on ensimmäistä kertaa uuden ihmisen kanssa lenkillä. Kyllä Dustylla oma tahto on, älkää muuta kuvitelkokaan.

Sen ensimmäisen ulkoilukerran jälkeen Dusty teki jotain odottamatonta. Istuin olohuoneen nojatuolissa ja Dusty makoili lattialla. Yllätyksekseni Dusty nousi, tuli luokseni ja laittoi etukäpälänsä polvilleni. Ihmettelin, että mitä nyt? Sitten Dusty nosti oikean käpälänsä pystyyn. Silloin välähti. Tajusin, että läpyhän nyt pitää antaa. No niin tein ja Dusty vaihtoi käpälää. Annoin läpyn oikeallekin tassulle. Sen jälkeen Dusty palasi tyytyväisenä lattialla makoilemaan. Olin hämmästynyt ja otettu. Dusty halusi osoittaa, että me ollaan kavereita. Näin uskon.

Runsaat kaksikymmentä vuotta sitten nuorempi poikani oli rippikoulussa. Hän kertoi, että rippikoulun opettaja oli sanonut ”Ei koiralla ole sielua.”. Poikani kertoi sen minulle ja tarkistin asian Ison Raamatun Tietosanakirjan avulla. Tulin siihen tulokseen, että kyllä koiralla on sielu. Järki ja kokemuskin sen todistavat. Koirat osaavat kyllä ilmaista tunteensa. Senhän jokainen koiran omistaja tietää. Ellei ole sielua, ei voi tunteitakaan ilmaista.

Dustyn kanssa on helppo lähteä ulos. Se työntää itse päänsä kaulapantaan, kun pitää sitä sen edessä. Kaulapannan poisotto voikin olla vaikeampaa. Siitä Dusty ei jostain syystä pidä. Yleensä se murahtaa, kun kaulapanta poistetaan. Kaulapannan poistossa täytyy olla ripeä, niin ei tule ongelmia.

Olinpa taas ollut Dustyn kanssa ulkona. Tultiin sisälle ja oli aika ottaa kaulapanta pois. Jostain syystä olin tavallistakin kömpelömpi, enkä ollut saada sitä pois. Kolmannen yrityskerran jälkeen Dusty hermostui, rähähti ja nappasi hampaillaan kädestäni kiinni. Karjaisin, irrotin ja nousin pystyyn. Dusty loikkasi muutaman metrin päähän minusta, kaulapanta ja hihna kiinni ja alkoi tuijottaa. Nuhtelin sitä ihan rauhallisella äänellä. Dusty oli hiljaa ja tuijotti. Siinä me kaksi tuijotimme toisiamme. Tuijottaessa kului varmaan pari pientä ikuisuutta.

Aloin riisua itseltäni kenkiä pois. Mutisin samalla.

– Toi ei ollut kivaa. Nyt ei kyllä olla kavereita.

Sitten Dusty yllätti minut. Se tallusteli luokseni talutushihnaa vetäen korvat luimussa ja alkoi puskea päällään. Tajusin, että se halusi pyytää anteeksi. Halasin, rapsutin sitä ja sanoin:

– Ollaan me sittenkin taas kavereita.

Ai, että koirallako ei ole sielua!

Vatulointia, vatulointia, vatulointia!

Julkisuudessa on esitetty ilouutinen. Hallituspuolueet ovat päässeet sopuun sote uudistuksen suhteen. On tietenkin hienoa, että sopu on syntynyt. Yksityiskohtaisia tietoja tulevasta sote järjestelmästä on melkoisen vähän tullut julki. Jotain kuitenkin, ja niiden perusteella on vaikea hahmottaa, että uudistuksesta olisi juurikaan hyötyä tavalliselle kansalaiselle. Joillekin ehkä?

Kannanottoni on subjektiivinen ja perustuu pääasiassa omiin kokemuksiini ja näkemyksiini. Kiinnostavin asia on allekirjoittaneelle ollut valinnanvapaus, jota Kokoomus on pitänyt ykkösasiana. Tosiasiassa valinnanvapaus on ollut jo pitkään, eli kansalainen on voinut vapaasti valita hakeeko terveyspalveluita julkiselta, vai yksityiseltä sektorilta. Ongelmana ovat olleet yksityisen sektorin kustannusten nousu ja KELA korvausten aleneminen vuosien saatossa. KELA on erittäin harvoin muuttanut taksojaan terveyspalvelujen osalta ja niistähän se korvaus lasketaan. Alunperin korvauksen osuus todellisesta maksusta oli huomattavasti suurempi, kuin nykyään.

Sote uudistuksen valinnanvapaus?

Julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella näyttää siltä, että kansalaisen on sitouduttava määräajaksi käyttämään jommankumman sektorin palveluja. Tosin vaihtaa voi puolen vuoden välein. Tosiasiassa siis valinnanvapaus heikkenee nykyiseen verrattuna, koska nykyjärjestelmässä voin tänään mennä yksityiselle lääkärille ja huomenna terveyskeskukseen, jos sinne vain pääsee. Ja millainen sääntöviidakko uuteen järjestelmään rakennetaankaan?

Hallinnon uudelleen järjestäminen?

Siihen en ole paljoa perehtynyt, mutta melkoisen selvältä näyttää, että erityisesti Keskustapuolue haluaa aikaansaada uuden (?) hallintokerroksen maahamme. Mikäpä siinä, jos kansantuote kasvaa ja on järkevää lisätä julkisen sektorin hallinnon kuluja.

Siis, mitä hyvää on odotettavissa kansalaiselle sote uudistuksesta, jonka on määrä tulla voimaan vuoden 2021 alusta?

Odotan mielenkiinnolla vuotta 2021 ja sote uudistuksen käynnistymistä!

Politiikan syksy on alkanut!

Puolueiden puheenjohtajat allekirjoittivat hyvän vihapuheen vastaisen julkilausuman. Seuraavana päivänä kansanedustaja Laura Huhtasaari toi selkeästi esille islamisaation vaaroja.

Laura Huhtasaaren puhe eduskunnassa 8.9.2017:

”Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset tuomitsevat terroristien vihapuheen suomalaisia kohtaan ja länsimaisia arvoja kohtaan. Radikaali-islamistisen terrorismin uhka Suomessa on kohonnut ja samalla sisäinen turvallisuus on heikentynyt. Käynnissä oleva islamisaatioilmiö etenee koko ajan. Koska islamin normit poikkeavat länsimaisen yhteiskunnan normeista, laajamittainen muslimien maahanmuutto johtaa muslimien eriytymiseen isäntäyhteiskunnasta ja muslimiväestön kasautumiseen omille alueilleen, joissa vallitsevat islamilaiset arvot. Eurooppalaiset johtajat ja poliitikot vain katselevat, kun Euroopan kaupunkien kokonaisia alueita muutetaan ulkomaisiksi vyöhykkeiksi. Unkari toimii toisin — mahtaa Unkarin kansa olla ylpeä johtajistaan.

Mitä hallitus aikoo tehdä, että emme seuraa tätä epäonnistunutta kehitystä, mikä Euroopassa on meneillään? Onko Suomen hallituksella kanttia puolustaa Suomea, suomalaisia ja suomalaista identiteettiä?”

Pääministeri Sipilä ilmeisesti tulkitsi Huhtasaaren puheen vihapuheeksi ja jätti vastaamatta Huhtasaaren esittämiin kysymyksiin. Samoin tekivät valtiovarainministeri Orpo ja SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne YLE TV 1:n uutisten mukaan.

Toki on selvää, että kiristynyt keskusteluilmapiiri voi vaikuttaa sen, että tulee levottomuuksia ja väkivallantekoja sekä maahan muuttaneiden, että maahanmuuttoa vastustavien kesken. Huhtasaaren kannanotto ja kysymykset olivat asiallisia ja aiheellisia.

Tällaisen puheenvuoron ajoitus ei ehkä ollut paras mahdollinen, koska myös Huhtasaari oli allekirjoittanut kaikkien puolueiden puheenjohtajien joukossa julkilausuman, jolla pyritään hillitsemään vihapuhetta.

Pekka Sevanto

Tieto lisää tuskaa, vai lisääkö?

Nykyinen kehittynyt tietotekniikka vaikuttaa monin tavoin. Olen kutsunut itseäni jo vuosikymmeniä sitten kommunistiksi (=kommunikoiva ihminen).  Liiallinen kommunikointi on rasittavaa ja se voi jopa lisätä tuskaa. Aika ajoin kuulee sanottavan ”tieto lisää tuskaa”. Ja kyllä se senkin voi tehdä.

Maamme poliittiset päättäjät kokoontuivat, koska he ovat huolestuneita kansalaisten kiristyneistä kannanotoista koskien maahanmuuttoa. Huoli on varmasti aiheellinen, kuten ovat myös kansalaisten kiristyneet kannanototkin. Tässä, ja monessa muussakin asiassa, voi konkreettisesti havaita kuinka tieto lisää tuskaa.

Onko niin, että kun kansalaiset ilmaisevat huolensa kärjekkäästi tekstimuodossa sosiaalisessa mediassa, se on huolestuttavampaa kuin kansalaisten ehkä vieläkin kärjekkäämmät kannanotot vaikkapa huoltoaseman baarissa?

Ilmeisesti maamme päättäjien mielestä some keskustelut ovat huolestuttavampia. Sosiaalinen mediahan on enimmäkseen julkinen media, eli siellä käytäviä keskusteluja voidaan helposti seurata. Toki huoltoaseman baarienkin keskusteluja voidaan, mutta se on huomattavasti vaikeampaa ja kuluttanee enemmän henkilö- ja taloudellisia resursseja.

Kommunikointi vaikuttaa asenteisiimme ja asenteemme vaikuttavat tapaamme kommunikoida. Osa asenteistamme on perua jo lapsuudesta, mutta niihin vaikuttavat myös koulutuksemme, elämänkokemuksemme ja se mihin arvomaailmamme perustuu.

Vuosikymmeniä sitten maamme päättäjät tekivät päätöksen, että Suomesta tehdään moniarvoinen yhteiskunta. Sen päätöksen mukaisesti on toimittu. Seuraukset eivät ole olleet yksinomaan positiivisia.

Ihanteena moniarvoinen yhteiskunta, jossa ateistit, eri uskontokuntiin kuuluvat, eri kieltä puhuvat ja monin tavoin erilaiset ihmiset elävät sovussa toisiaan kunnioittaen, on hyvä. Onko tällaista yhteiskuntaa olemassa missään?

Ja onko sellaisen rakentaminen maan päälle edes mahdollista?

 

 

 

Navigointia KYSiin ?

KYS Kaarisairaala ja parkkihalli 
Vas. KYS Kaarisairaala, oik. Parkkihalli

Olipa erittäin hyvä kirjoitus Jukka Patrakalta ”Sairaalla suunta hukassa” Savon Sanomissa 17.5.17. Oli helppo ”kulkea” hänen kanssaan kuumeisena KYSin sokkeloissa. Varmasti ovat kaikki asianosaiset tehneet parhaansa, että avuntarvitsijat löytäisivät mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti oikeaan paikkaan. Totta on, että kovassa kuumeessa havaintokyky heikkenee, tosin voi se heiketä monista muistakin syistä. KYSin tapainen mammuttirakennus järjestelmineen kyllä eksyttää terveenkin ihmisen. Siellä, jos missä tarvittaisiin navigaattoria. Kännykkä taskuun, kuulokkeet korville ja navigaattori päälle. Ehkä tämä on tulevaisuutta, ja jossain jo nykyisyyttäkin.

Kun, tai jos, tuollainen järjestelmä tulee, varokaamme törmäilemästä nurkkiin ja toisiimme! Navigaattori ei aina osaa ilmoittaa ajoissa ”Käänny vasemmalle, käänny vasemmalle ja sen jälkeen kymmenen askeleen päästä oikealle!”. Opastus voi tulla vielä vaikeammaksi, jos järjestelmä sekoaa ja alkaakin antaa ohjeita esimerkiksi somalin kielellä supisuomalaiselle potilaalle. Entä jos ohjeet tulevatkin savonkielellä, jollekin vain arabiaa osaavalle maahan muuttaneelle henkilölle?

Odotan mielenkiinnolla KYSin tulevia teknisiä uudistuksia. Sitä ennen aion säästää rahaa jääkiekkovarusteisiin, mieluummin maalivahdin asusteisiin. Ne ovat välttämättömät tulevaisuuden KYSissä kuljettaessa älytekniikan ohjauksessa.

 Julkaistu Savon Sanomissa 21.5.2017

 

Valemedia ja totuusmedia

Viime aikoina on keskusteltu runsaasti viestinnästä ja syystäkin. Tämän ajan viestinnän määrä on valtava. Ellei ihminen viesti on hän kuollut. Meitä eläviä ihmisiä on monenlaisia. Jotkut pääasiassa vastaanottavat viestintää, toiset vastaanottavat ja myös lähettävät. Yhteiskunnallisten asioiden hoito on tärkeää ja siihen tulisi kaikkien osallistua tavalla tai toisella.

Mitä asioita ihmiset ja media kulloinkin painottavat tulee selväksi median ja henkilökohtaisten kontaktien kautta. Runsaasti somea (enimmäkseen Facebook) vajaat kymmenen vuotta käyttäneenä olen havainnut, että somessa on henkilöitä, jotka lähes jatkuvasti toistavat, että julkinen media (YLE, valtalehdistö, Helsingin Sanomat jne.) ovat valemediaa. Heidän mielestään ne toistavat puolueliitin ja valtaapitävien ajatuksia, olivat ne sitten hyviä tai eivät.  Vastaavasti myös julkisessa mediassa näkee toimittajien taholta kannanottoja, että some on yhtä kuin valemedia.

Kumpikin osapuoli on yhtä oikeassa ja yhtä väärässä.

Siihen, mitä julkaistaan, vaikuttaa väistämättä julkaisijan oma arvomaailma. Sama pätee somessa esiintyviin ihmisiin. Jotkut henkilöt väittävät olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia. He uskovat olevansa vapaita tiukoista arvoista. En usko, että täysin liberaalia ja arvovapaata ihmistä tai yhteisöä on olemassakaan.

Se, mitä julkinen media uutisoi, ei ole automaattisesti totta, muttei myöskään valetta. Somekaan ei ole totaali valemedia, vaikka siellä liikkuukin paljon informaatiota, joka ei ole totta.

Nykyiset tekniset mahdollisuudet ja muuttunut mediakenttä on ollut tällaiselle jo ikääntyneelle ihmiselle hyvin kasvattavaa. Ja opeteltavaa riittää edelleen mediakriittisyyden saralla.

Vaarana on, että mediakriittisyys kasvaa liian suureksi. Ihminen voi alkaa epäillä kaikkea informaatiota. Tuli se sitten mistä lähteestä hyvänsä.

Ei ole olemassa selkeää valemediaa, tai totuusmediaa.

Pekka Sevanto

Kuopio

Kapinaa kristinuskoa kohtaan

Aloitin lukemaan kirjaa ”Pyhiinvaeltajan laulu”, jonka on kirjoittanut E.Stanley Jones ja
lyhentäen suomentanut Olavi Aula. Kirjan on kustantanut WSOY 1971.

Esipuheessa on edelleen ajankohtaisia huomioita:
”Länsimaissa ja myös Suomessa on esiintynyt muiden uskontojen romanttista ihailua, joka todelliselta luonteeltaan on vain peitettyä kapinaa kristinuskoa vastaan.”
Mikähän kristinuskossa herättää kapinaa ja aiheuttaa kiinnostuksen esimerkiksi
islamia kohtaan? Onko suomalainen kristillisyys liian tuttua ja turvallista? Haluavatko
ihmiset tiukempia sääntöjä, kuin Suomessa yleistynyt erittäin liberaali näkemys kristillisyydestä. Muutoksessa on menty jo niin pitkälle, että on vaikea uskoa Jumalan
Hengen asuvan niissä ihmisissä, jotka kyseenalaistavat jopa kristinuskon
perusasiat, esimerkiksi Jeesuksen neitseestä syntymisen.
”Olemme tottuneet ajattelemaan ja odottamaan niin pieniä asioita, että todellisen
Kristuksen todistajan kokemukset Jumalan valtakunnasta saattavat aluksi tuntua
hämmentäviltä.”
Jumala on kaikkivaltias ja edelleen ihmeitä tekevä. Ei kannata rukoilla pelkästään sellaisia asioita, joiden  toteutuminen on inhimillisen tiedon perusteella mahdollista.