Kuntavaaleissa ehdokkaana jälleen

Päätin jo vuosia sitten, etten enää ryhdy ehdokkaaksi mihinkään vaaleihin. Ikää on jo sen verran, että ajattelin olevan parempi jättää puoluepolitiikassa vaikuttaminen nuoremmille. Siihen astinen vaalimenestykseni ei ole ollut kovin kummoinen. 90-luvulla olin kaksi kertaa kuntavaaleissa ehdolla Vantaalla SKL:n listoilta. Äänimäärät olivat 32 ja seuraavalla kerralla 64 ääntä. Valtuustoon asti ei noilla äänimäärillä päässyt, tai joutunut. Mitään erityistä paloa kaupunginvaltuustoon en kokenut silloin, enkä myöskään painattanut omia esitteitä, tai ollut kovin aktiivinen itseni ja ajatuksieni esille tuomisessa. Jonkun kerran seisoskelin torilla, kun puolue oli siellä esillä. 2000-luvun alussa puolue vaihtoi nimensä ja siitä tuli Suomen Kristillisdemokraatit. Entinen nimi olisi kelvannut minulle edelleen, mutten voimakkaasti vastustanut uuttakaan nimeä. Muistaakseni olin vuoden, tai muutaman, irti puolueen toiminnasta, koska silloin kannoin enemmän vastuuta Kuopion Metodistiseurakunnan toiminnasta, jonka jäseneksi olin liittynyt. Metodistiseurakunnassa toimin säestäjänä, paikallissaarnaajana, ATK-tukihenkilönä jne. Palasin taas aktiivisemmaksi puoluetoimintaan, kun tilanne helpottui seurakunnassa. Toimin jonkun aikaa Kuopion KD:n paikallisosaston varapuheenjohtajanakin.

Niinpä sitten Kuopiossakin minua pyydettiin ehdolle kuntavaaleihin. Eikä minulla ollut syytä kieltäytyä. Saamani äänimäärä kyllä yllätti pienuudellaan. Sain 21 ääntä. Se, jopa hävetti. Olinhan sentään kirjoitellut mielipiteitä Savon Sanomiin ja niitä oli julkaistukin aika runsaasti. Mietiskelin ja huokailin, että miksi näin? Eräänä iltana koin selvästi, että Jumala sanoi minulle:”Julkista valtaa minä en sinulle antanut.” Siihen oli tyytyminen. Ajattelin, että poliittinen ”urani” on nyt päätepisteessä.

Muutimme Varkauteen syksyllä 2009. Liityin Varkauden KD:n paikallisosastoon. Siellä asuessamme en ollut ehdolla kuntavaaleissa kertaakaan. Toimin kuitenkin jonkun aikaa paikallisosaston varapuheenjohtajana, kun varsinaisella puheenjohtajalla oli paljon matkatöitä. Vaikutti siltä, että paikallisosaston toiminta kuihtuu. Halusin auttaa parhaan kykyni mukaan, että paikallisosasto voisi jatkaa siellä. Muutimme takaisin Kuopioon maaliskuussa 2017 ja olin jälleen Kuopion paikallisosaston jäsen. Mitään suunnitelmia ehdokkaaksi ryhtymisestä ei ollut.

Entä sitten tänä vuonna? Aiempi päätökseni oli voimassa, eli en ryhdy enää ehdokkaaksi. Toisin kävi. Puolueemme puheenjohtaja, Sari Essayah, laittoi viestin ja pyysi ehdokkaaksi. Lähetin hänelle viestin, jossa kiitin pynnöstä ja kieltäydyin ehdokkuudesta vedoten mm. heikentyneeseen kuulooni. Asiapa ei ollutkaan sillä selvä. Mielessä alkoi kaihertaa, että pitäisikö puolueen vuoksi suostua ehdolle vielä? Kaiherrus jatkui ja rauhaan pääsin vasta sitten, kun ilmoitin sekä Sarille, että Kuopion Paikallisosaston puheenjohtalle, Teija Airaksiselle, että suostun sittenkin ehdokkaaksi.

Toiveeni on, että puolue saisi edes yhden äänen kauttani sellaiselta henkilöltä, joka ei yleensä äänestä KD:n ehdokkaita. En tietenkään voi saada selville toteutuiko toiveeni, koska Suomessa on vaalisalaisuus. Olen varautunut jopa nollatulokseen, eli en saa yhtään ääntä, koska itseäni en äänestä (2.Kor.10:12), eikä se johdu siitä, etten luottaisi itseeni riittävästi. Välillä luotan liikaakin.

Jumalan runsasta siunausta sinulle, joka olet lukenut tämän!

Pekka Sevanto

Kuopio

Jälkipuheita: Sanoin joillekin, että jos saan kymmenen ääntä, se on paljon. En saanut paljon, vaan puolet siitä. Vähän ennen vaaleja sanoin vaimolleni ”Jos saan vain yhden äänen, laitan Savon Sanomiin maksullisen ilmoituksen, jossa lukee Kiitos rakas vaimoni, että äänestit minua.” Koska ääniä tuli kokonaista viisi, en laittanut ilmoitusta. Kiitos kaikille neljälle, jotka minua äänestivät vaimoni lisäksi, häntä olen jo kiittänyt.

Pekka Sevanto 17.7.21

Kristillisdemokraatit (kd.fi)

VIRUKSISTA JA ROKOTTEISTA

Maaliskuussa 2020 alkoi mittava muutos elämässämme pienen ja näkymättömän vihollisen, koronaviruksen (COVID-19) vuoksi. Alkoi ennennäkemätön uutisvirta, jossa useimmiten käytettyjä sanoja olivat korona ja virus.

Viruksesta löytyy ainakin kaksi hieman erilaista määritelmää. Medicalnewstoday.com sivustolla on 30.5.2017 kirjoitettu näin:”Virukset ovat eläviä organismeja, jotka eivät voi lisääntyä ilman isäntäsolua. Niitä uskotaan olevan enemmän kuin mitään muita biologisia organismeja.” (Ensimmäinen lause käännetty sanatarkasti. Toinen lause on allekirjoittaneen vapaa käännös.).

Sivusto Sciencealert.com kuvaa virusta näin:”Virus on geneettinen aine, jossa on orgaanisia osia, jotka tunkeutuvat eläviin soluihin ja käyttävät isäntäsolujen metabolisia prosesseja tuottaakseen uusia viraaleja osia.”

Näin maallikkona kiinnitin huomioni Medicalnewsin määritelmässä olevaan sanaan ”eläviä”, joka puuttuu Sciencealert.com’in määritelmästä. Viruksen täsmällinen määrittely on ilmeisesti erittäin vaikeaa ja näyttää siltä, että tiedemiehet ovat erimielisiä siitä voidaanko virusta kutsua eläväksi organismiksi vai ei. Yksimielisyys vallitsee siitä, että virus ei voi lisääntyä ellei se ole päässyt tunkeutumaan elävään soluun.

Virusten löytymisen historia ulottuu 1800-luvun loppuun ja ranskalaisen mikrobiologi Charles Chamberlainin tekemään keksintöön ja havaintoihin. Hän kehitti niin pienireikäisen suodattimen, että siitä eivät bakteerit päässeet läpi, mutta niitä pienemmät virukset pääsivät. Venäläinen biologi Dmitri Ivanovski teki kokeita tupakanlehdillä ja totesi, että tupakanlehdistä puristettu ja suodattimen läpi pakotettu mehu kykeni edelleen saastuttamaan terveitä lehtiä. Hän teki päätelmän, että suodattimen läpäisi ja tautia aiheutti jokin bakteerien tuottama liukoinen myrkky. Samanlaisia kokeita teki myös hollantilainen Martinus Beijerinck, joka tuli siihen johtopäätökseen, että suodos sisälsi uudentyyppistä taudinaiheuttajaa, joka lisääntyy vain elävissä ja aktiivisesti jakautuvissa soluissa. Beijerinck oli ensimmäisiä, jotka käyttivät tekijästä nimeä virus.

Tutkijat tekivät ahkerasti tutkimuksia 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Tutkimukset johtivat mm. suu- ja sorkkataudin syntytekijöiden löytymiseen ja sen havaitsemiseen, että sairastuneella eläimellä oli pysyvä immuniteetti selvittyään sairaudesta.

Rokotusten keksijänä pidetään englantilaista Edward Jenneriä, joka huomasi, että karjanhoitajat harvoin sairastuivat isorokkoon. Hän arveli, että karjanhoitajien saama lehmärokkotartunta suojeli heitä sairastumiselta. Jenner julkaisi havaintonsa vuonna 1798 ja ehdotti, että lehmärokkoa käytettäisiin isorokon ehkäisyssä. Jennerin menetelmä on käytössä lähes sellaisenaan edelleen. Maanviljelijä Benjamin Jestyn tiedetään käyttäneen samaa menetelmää jo vuonna 1774. Turkkilaiset ovat tiettävästi käyttäneet jo tätä ennen isorokosta saatua vaarallisempaa rokotetta isorokkoa vastaan. Rokotus on menetelmänä tunnettu kaukaisilta ajoilta asti ja tulee luultavasti Kiinasta tai Intiasta.

Itselleni on rokotuksen kehityksessä tunnetuimmaksi nimeksi tullut Louis Pasteur, joka kehitti rokotteet mm. pernaruttoa ja vesikauhua vastaan.

Suomessa on rokotettu väestöä laajasti mm. isorokkoa, tuberkuloosia, polioa, tuhkarokkoa, vihurirokkoa, jäykkäkouristusta, kurkkumätää ja hinkuyskää vastaan. Tällä vuosituhannella on julkisessa mediassa säännöllisesti vuosittain loppuvuodesta kehotettu ihmisiä ottamaan kausi-influenssa rokotus. Sen ovat monet ottaneetkin ja uskoneet näin saaneensa suojan kausi-influenssaa vastaan. Osa ei ole ottanut, koska he ajattelevat, että viruksia on monenlaisia, ettei voi olla varma siitä, että kehitetty rokote toimisi juuri tänä vuonna täällä Suomessa leviävään kausi-influenssaan.

Lähiviikkoina on julkinen media uutisoinut ahkerasti monien suurten kansainvälisten lääkeyhtiöiden kilvan tekemästä kehitystyöstä koronavirusrokotteen aikaansaamiseksi. Nyt on myyntilupia myönnetty joissain maissa ja rokotuksia on myös aloitettu. Tietoja rokotusten tehosta ja niiden mahdollisesti aiheuttamista haitoista tulee pikkuhiljaa. Rokotuksia on toistaiseksi annettu niin vähän, että mitään varmaa ei voi sanoa sen kummemmin haitoista, kuin niiden tehosta.

Maassamme on aloitettu korona rokotukset jo joulukuun lopussa 2020. Niiden antamisessa on maamme päättäjien määrittelemä järjestys. On luokiteltu ihmiset tärkeysjärjestykseen. Ne, joiden katsotaan olevan yhteiskunnan kannalta tärkeimpiä, saavat rokotuksen niin halutessaan ensimmäisinä. Osalle se määrättäneen lähestulkoon, tai täysin, pakolliseksi ja työsuhteen jatkumisen edellytykseksi.

Monet julkisuuden henkilöt, tasavallan presidentti, Sauli Niinistö, etunenässä ovat ilmoittaneet ottavansa rokotteen heti, kun sellaisen saanti on mahdollista.

Keskustelu tästä aiheesta on käynyt, käy, ja tullee käymään, vähintään yhtä kiivaana sosiaalisessa mediassa kuin keskustelu maskeista, niiden hyödyistä ja haitoista, on käynyt.

Leimakirves on ollut keskusteluissa ahkerasti käytössä. ”Jos et käytä maskia, olet viruslinko, vastuuton jne. jne.” – Jos et ota rokotetta tulee varmasti samanlaisia ja vielä pahempiakin leimoja. Toisella puolella korostetaan mm. maskien haittoja, joita niillä tiettävästi on. Tulevien rokotteiden mahdollisista terveyshaitoista ei vielä ole  paljoakaan tietoa. Ja kuinka voisi ollakaan, koska rokotteet on kehitetty todella kovalla kiireellä mm. maksimaalisen taloudellisen hyödyn saamiseksi.

Yksi mahdollinen haitta jakoon tulevalla rokotteella on se, että se ei vaikuta mitään koronaviruksen aiheuttamien uusien tartuntojen määrään ja toinen on se, että rokotteen antama suoja-aika on lyhyt, eli korkeintaan maksimissaan vuoden. Jos jälkimmäinen haitta toteutuu, se tarkoittanee virusuutisointirumban jatkumista ja suurille lääkeyhtiöille täystyöllisyyttä, sekä miljardiluokan voittoja mikäli ihmisten korona rokoteusko pysyy vahvana.

Todennäköisesti varmin hyötyjä koronarokotteista on siis lääketeollisuus. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että rokotteet eivät aiheuta mitään laajamittaisia vakavia terveyshaittoja kenellekään.

Jos niin onnellisesti käy, että koronavirustartuntojen määrä romahtaa laajamittaisen, maailmanlaajuisen, rokotuskampanjan ansiosta, ovat toki lääketeollisuus, maamme päättäjät ja terveydenhuollon henkilökunta ansainneet kiitoksen. Maailmanlaajuinen uutismedia joutuisi siinä tapauksessa etsimään uusia, mahdollisimman pitkään kestäviä, ja ihmisiä kiinnostavia -ja kyllästyttäviä – uutisaiheita. Enkä epäile, etteikö sellaisia löytyisi.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Pekka Sevanto

Lähteet: Medicalnewstoday.com 30.5.2017, Sciencealert.com , Wikipedia Suomi (virus, rokote)

Kokemuksia 2000-luvun puhelinmyynnistä

Kuulun siihen joukkoon, joka pääasiassa jättää vastaamatta, jos puhelu tulee numerosta, jota ei löydy omista yhteystiedoistani, eikä Fonectalta. Ylivoimaisesti enemmistö sellaisista soitoista tulee eri puhelinmyyntifirmoista. Osa puhelinmyyjistä käyttäytyy asiallisesti, kuuntelee henkilöä, jolle on soittanut ja ottaa huomioon, jos mahdollinen asiakas sanoo selvästi ”ei kiitos”. Valitettavasti kaikki eivät toimi niin.

Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä eräälle ystävälleni tuli soitto joltain puhelinliittymä myyjältä. Myyjä yritti kaikin keinoin vakuuttaa ystäväni, että hänen kannattaa vaihtaa heidän tarjoamaansa liittymään. Loppujen lopuksi ystäväni kyllästyi ja sanoi: ”Saanko pitää tämän nykyisen liittymäni?” Vasta sitten puhelinmyyjä tajusi, että ystäväni ei todellakaan ollut uuden liittymän tarpeessa.

Yksi erikoisimmista itselleni tulleista puhelinmyyntisoitoista oli, kun puhelinmyyjä lateli pitkän etukäteen valmistellun myyntipuheen. Myyntipuhe kesti niin kauan, että kysyin:

– Anteeksi, keskustelenkohan minä nauhoitteen kanssa?

Vastapuolelta kuului hämmentynyt ääni:

–  Kuinka niin … ei tämä ole nauhoite.

Sen jälkeen puhelu loppui pian. En edes muista mitä ko. henkilö yritti kaupata.

Asiallisiakin puhelinmyyjiä on. Viimeksi sain puhelun mieshenkilöltä, joka kauppasi Helsingin Sanomien määräaikaista lyhyttä tilausta. Hän uskoi heti, kun kerroin, etten ole ehtinyt lukea HS:n nettilehteä kuukauden ilmaisjaksolla ollenkaan, joten en tilaa paperilehteä, enkä edes nettilehteä.

Puhelimitse myyntityötä tekevälle ohjeena sanoisin: kuuntele, älä latele ulkoa oppimaasi myyntipuhetta, usko, jos asiakas selkeästi sanoo, ettei ole kiinnostunut.

Oletko levoton?

Elämme maailmassa, joka on tulvillaan informaatiota. Me haluamme seurata lähes kaikkea. Ja vaikkemme haluakaan, meille työnnetään erityisesti mainoksia silmiemme eteen ja myös korviimme. Tarkoitus on, että ostaisimme kaikenlaista mahdollisimman paljon ja usein. Se aiheuttaa rauhattomuutta. Rauhaa ei saa tavarapaljoudesta, eikä rikkaudesta.

Mainonta ja markkinointi pyrkii vakuuttamaan meidät, että kun ostamme sitä ja tätä, me tulemme onnellisiksi. Hetkellisen tyydytyksen voimme saada saadessamme jotain haluamaamme. Pitkäkestoista sisäistä rauhaa ei siitä saa.

Mitä sisäinen rauha sitten on?

Se on tyytymistä omaan elämäntilanteeseen, luottamusta tulevaisuuteen ja siihen, että tapahtui mitä tahansa kaikki on Kaikkivaltiaan, rakastavan Jumalan hallinnassa. Jumalan Poika, Jeesus Kristus, on sanonut:

»Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”
Joh. 14:27 Rk 92
https://bible.com/bible/330/jhn.14.27.FB92

Jeesuksen antama rauha on siis aivan muuta, kuin mainonta, markkinointi, tai liian runsas tarjolla olevan informaation ja viihteen seuraaminen. Hän antaa rauhan hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä. Hän ei houkuttele juoksemaan tarjousten perässä. Hän on myös luvannut pitää meistä huolen niin, että meillä täällä ajassa on kaikki se mitä täällä tarvitsemme. Ja Herra on uskollinen ja luotettava.

Hän on Tie, Totuus ja Elämä.

Milloin korona pandemia päättyy?

Maailman laajuinen pandemia julistettiin WHO:n taholta maaliskuussa 2020. Sen seuraukset ovat olleet valtavat. Maailmassa massiivisesti levitetty informaatio on keskittynyt koronaksi nimettyyn virukseen. Poikkeuslakeja on otettu käyttöön, uusia lakeja ja asetuksia on säädetty pikavauhtia. Tärkeimmäksi asiaksi on tullut vain yhdestä viruksesta,  koronasta, sen vaikutuksesta ja leviämisestä tiedottaminen. 

Suhtautuminen eri maiden hallituksissa on vaihdellut. Monenlaiset asiantuntijat ovat saaneet runsaasti tilaa julkisessa mediassa. Päivänselvää on, että kyse on tarttuvasta taudista, jonka kaikista vaikutuksista ja tarttumistavoista ei ole täyttä varmuutta kenelläkään.  

Yksityisiin kansalaisiin massiivinen julkinen informaatio on vaikuttanut monin tavoin. Vaikutukset eivät ole aina olleet positiivisia. Asiantuntijoiden ja julkisen vallan edustajien motiivit toiminnassaan ovat olleet hyvää tarkoittavia. Näin ainakin toivon.  

Globaalin organisaation, kuten WHO (Maailman terveysjärjestö) tarkoitus on myös hyvä. Kysyä kuitenkin sopii, kuinka paljon WHO:nkin toimintaan vaikuttavat erilaiset, globaalien suuryritysten, taloudelliset intressit? 

Koronan aiheuttama informaatiotsunami on muuttanut maailmaa ennen näkemättömällä tavalla. Lukemattomia perinteisiä, globaaleja ja kansallisia, suuria ihmisjoukkoja kokoavia tapahtumia on peruttu. Taloudelliset vaikutukset ovat olleet jo nyt valtavat. 

Pandemian ja sen voittamiseksi käyttöön otettujen poikkeuslakien inhimilliset ongelmat ovat myös osoittautuneet suuriksi. Kaikista voimassa olleista rajoituksista huolimatta koronaviruksen aiheuttama tauti on kirjattu lukemattomien ihmisten kuolinsyyksi. 

Oma käsitykseni on, että koko koronapandemia, jota kutsun koronahässäkäksi, on jakanut ihmisiä monin tavoin. Avioliittojakin on hajonnut sen seurauksena. Monet jakolinjat näyttävät jääneen, jos eivät pysyviksi, niin ainakin pitkäaikaisiksi. 

Raamattunsa hyvin tuntevat kristitytkin, ovat voineet joutua ristiriitoihin. Osa korostaa kuuliaisuutta esivaltaa kohtaan (Room.13:1-6), ja osa sitä, että pelkoa ei rakkaudessa ole (1.Joh.4:16-18). Hyvin monet tunnustavat kristityt, mutta myös muut, ovat sanoneet ”se tulee, mikä on tullakseen”. Voidaan puhua uskosta kohtaloon, jolle ei ihmiskunta hyvistä yrityksistä voi mitään. Äärimmilleen vietynä kohtalousko voi johtaa toimettomuuteen ja toivottomuuteen. Se voi myös olla arkinen ilmaus luottamuksesta Jumalaan, vaikka Jumalaa ei tuossa lauseessa mainitakaan. 

Liittyen korona pandemiaan, tästä aiheesta voisi järjestää kristillisen seminaarin, joka voisi kestää vuosikausia pääsemättä sopimukseen yhteisestä julkilausumasta. 

Ehkä joku, tai jotkut kristilliset yhteisöt tulevatkin järjestämään sellaisia seminaareja, webinaareja, tai millä nimellä niitä sitten tullaan kutsumaankaan. 

Odotan mielenkiinnolla elänkö niin kauan, että WHO ilmoittaa korona pandemian päättyneeksi. Epäilen, ettei sellaista ilmoitusta tule WHO:lta koskaan, sillä nythän on saatu käyntiin runsas kasvomaskien tuotanto ja rokotteitakin kehitetään monissa maissa. Liian suuret myyntituotot menetettäisiin, mikäli WHO ilmoittaisi korona pandemian päättyneeksi. Tosin, onhan niitä muitakin viruksia, joiden aiheuttamia tauteja voidaan alkaa seurata yhtä suurella mielenkiinnolla, kuin COVID-19 virusta. 

Pelko on erinomainen myynninedistämiskeino, kuten tiedämme jo tietokoneiden virus- ym. torjuntafirmojen toiminnastakin. 

Muuten, onko WHO joskus antanut julkilausuman, että joku pandemia on päättynyt ?

Pekka Sevanto 

Kuopio 

Vapauttaako rokote?

Koronavirus, sen ilmaantuminen ja julistaminen pandemiaksi aiheutti todellisen informaatiotsunamin. Eikä se tsunami näytä hellittämisen merkkejä. Tähän astisen elämäni aikana en ole kokenut yhtään ajanjaksoa, että televisiossa ja muissakin medioissa olisi esitetty yhtä tiuhaan hallituksen tiedonantoja. Erilaiset määräykset ja suositukset ovat seuranneet toisiaan. Näillä näkymin niitä tulee jatkossakin. Hallitus, erityisesti pääministeri ja hänen edustamansa puolue ovat lisänneet suosiotaan. Se on ymmärrettävää. Onhan pääministerin esiintyminen ollut vakuuttavaa.

Myös presidentti Niinistö on ollut esillä julkisuudessa useammin kuin muina presidenttivuosinaan. Hänen puheensa ovat olleet hänelle tyypillisiä hillittyjä ja harkittuja. Pääasiallinen viesti, joka itselleni on jäänyt mieleen niistä, on hänen usein toistamansa sanoma ”Kyllä tästä selvitään.”. On tietenkin hyvä pyrkiä luomaan positiivista tulevaisuuden uskoa monin tavoin vaikeuksissa oleviin ja ahdistuneisiin kansalaisiin.

Presidentti Niinistö on sanonut myös näin:

”Korona tulee piiloutumaan jonnekin. Uuden aallon vaara ei kokonaan katoa. Täysin vapaita emme ole ennen kuin rokote on kehitetty.” (12.4.20 Verkkolehti)

Hämmästyin presidentti Niinistön vahvaa uskoa kehitteillä olevaan rokotteeseen. Niitähän kehitellään nyt monessa maassa. Käynnissä on kilpajuoksu mikä organisaatio saa koronavirusrokotteen ensimmäiseksi kaupallisille markkinoille. Ensisijaisesti on kyse valtavan taloudellisen voiton tavoittelusta.

Vuosikymmeniä on myös Suomessa käyty aika ajoin kiivastakin keskustelua kausi-influenssa rokotteesta, sen pakollisuudesta tai vapaaehtoisuudesta, tehosta ja tehottomuudesta. Monet ihmiset ovat ottaneet kausi-influenssarokotteen, olleet tyytyväisiä, kun eivät ole sairastuneet. Jotkut ovat ottaneet rokotteen, sairastuneet heti rokotteen ottamisen jälkeen. Osa on sairastunut kausi-influenssaan myöhemmin rokotteesta huolimatta.

Hyvin monet lääkärit ja muut asiantuntijat ovat kertoneet viruksista, että niitä on todella paljon erilaisia. Ne ovat kaiken lisäksi muuntautumiskykyisiä. Joten on väärän turvallisuuden tunteen levittämistä julistaa, että koronavirus on maailmasta voitettu, kun rokote (rokotteet) on tuotu markkinoille.

Pekka Sevanto

Kuopio

18.4.2020

Koronavirus ja THL:n ohjeet

Viime aikojen uutiset ovat alkaneet sanalla ”korona”. Kyllästymiseen asti on toistettu käsienpesu- ym. ohjeita. Kaikki on tehty tietenkin hyvässä tarkoituksessa uskoen ihmiskunnan, lääketieteen, hallituksen ja viranomaisten kaikkivoipaisuuteen.

Yli 70-vuotiaita on syytetty niskoittelusta. Itse kuulun siihen ikäluokkaan ja varmasti olen myös niskoitellut. Mahdollisesti tulen tekemään niin jatkossakin. Mielestäni luotettavalta taholta olen saanut tietooni jo vuosia sitten, että ainakin useimmat virukset ovat muuntautumiskykyisiä, eikä niiden tartuntamekanismia voida varmuudella tietää. Siitä syystä en ole ottanut kausi-influenssa rokotetta ikinä. En aio ottaakaan.

Tasavaltamme presidentti ja maamme hallitus, eduskunta ja virkamiehistö ovat lähes yhteistuumin asettuneet sille kannalle, että THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) ohjeita on syytä noudattaa. Olen niitä itsekin lukenut. Yksituumaisuuden lisääntyminen on hyvä asia koko kansan kannalta. Yhtenäinen kansa on voimakkaampi, kuin eripurainen. Ohjeistusten ristiriitaisuus ei ole kasvattanut luottamusta ohjeiden antajatahoihin.

Liekö sarvipää itse ohjannut silmäni seuraavaan ohjeeseen:

”Pese käsiä vedellä ja saippualla ainakin 20 sekunnin ajan. Älä koskettele silmiä, nenää tai suuta, ellet ole juuri pessyt käsiäsi.”

Siis, jos haluan kaivaa nenääni, tai rapsuttaa sitä, on joka kerta käytävä ensin pesemässä kädet.

Entä esim. nenän kaivamisen, tai rapsuttamisen, jälkeen? Minullahan voi jo olla koronavirustartunta, vaikkei oireita olekaan. En suinkaan halua tartuttaa läheisiini mitään tautia.

Siis kädet tulisi pestä myös nenän rapsuttamisen ja/tai nenän kaivamisen jälkeenkin. Eikö vaan?

Pitäisiköhän hankkia pyörillä liikkuva kärry, jossa on vati täynnä vettä käsien pesun mahdollistamiseksi TV:n katsomisen aikana, ruokapöydän ääressä, makuuhuoneessa sängyn vieressä jne. ???

Hyvää Koronavuoden jatkoa!

Pekka Sevanto

Kuopio

Avioliittomme alku

Tutustuimme sinkut.net sivun kautta. Olin elänyt yksin keväällä 1993 tapahtuneen avioeroni jälkeen ja samoin Pirjo edellisen miehensä kuoleman jälkeen. Pirjon poika, Hannu, laittoi yhdessä äitinsä kanssa Pirjolle profiilin sinkut.net sivulle. Olin rukoillut itselleni uskovaa puolisoa eroni jälkeen ja muutama seurustelusuhde oli ollut, mutta ne eivät johtaneet avioliittoon. Olin jo alkanut sopeutua ajatukseen elämisestä yksin koko loppuelämä. Menin kuitenkin vielä kerran sinkut.net sivulle. Silmiini osui Pirjon profiilissa lause ”Luotan Jumalan johdatukseen”. Sen jälkeen alkoivat sähköpostiviestit sinkoilla Vantaan ja Kuopion välillä. Aika pian sähköpostiviestittelyn jälkeen keskusteltiin puhelimitse, joissa merkillistä kyllä, puheet menivät mahdolliseen avioitumiseen hyvin pian. Olin aika epävarma siitä onko tämä juttu Jumalasta, vai mistä. Siihen aikaan internet oli nuori ja yhteydet hitaita. Olin aloittamassa sähköpostiviestin kirjoittamista Pirjolle, mutta yhteyttä ei meinannut syntyä operaattorin palvelimelle. Tällöin huokaisin Jumalalle: ”Jos olet tarkoittanut Pirjon minulle vaimoksi, anna yhteyden syntyä.” Seuraavassa silmänräpäyksessä yhteys syntyi. Silloin olin varma, että Pirjo on Jumalan valinta minulle.

Olin siihen aikaan töissä järjestelmäasiantuntijana Punctual System Service Oy nimisessä tietotekniikka yrityksessä. Pirjo oli töissä opetushoitajana Kuopion Yliopiston ravitsemustieteen laitoksella. Minulle tuli työmatka Kuopioon lokakuussa 1999 ja sovimme Pirjon kanssa, että tapaamme Kuopiossa ensimmäisen kerran. Ja niin sitten tapasimme lokakuisena keskiviikkona Kuopiossa KYSin edustalla. Saman viikon perjantaina päätimme mennä kihloihin, koska olimme varmoja asiasta.

Pirjo kertoi myöhemmin, että kun olin lähettänyt hänelle paperikirjeessä valokuvan itsestäni, hän oli ajatellut, että ”Onpa vanhan näköinen”.  Ehken itsekään olisi tansseissa Pirjoon ihastunut, jos olisimme sellaisissa tavanneet. Olemme kyllä käyneet tanssimassa aviossa ollessamme ja voin kiittää Herraa, ettemme tutustuneet tanssipaikalla. Jos tansseissa soitetaan humppaa, niin Pirjon jalat liikkuvat kahdeksasosanuottien mukaan ja minun neljäsosanuottien mukaan. Siitä tuskin olisi avioliittoa syntynyt.

Varsinaisesta ihastumisesta ei siis ollut kyse. Avioliittomme syntymistä voisi verrata vanhempien järjestämään avioliittoon sillä erolla, että järjestäjänä eivät olleet kummankaan vanhemmat, vaan Jumala itse. Näin uskoimme ja uskomme edelleen. 

Olenko tullut liian suosituksi?

Pekka Sevanto

Olen saanut runsaasti ystäväpyyntöjä Facebookissa viime viikkoina, sekä suomalaisilta, että ulkomaalaisilta. Olen ihmetellyt miksi?

Raamatussa sanotaan: Paljon ystäviä – vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli. Snl.18:24 – Siis, en keräile ystäviä itselleni, mutta pääsääntöisesti hyväksyn uudet ystävät, ellei tiedossani ole jotain, jonka vuoksi en hyväksy. Saatan kyllä aika helposti poistaa ystävistäni henkilöt, jotka alkavat pyydellä rahaa, lähettävät liikaa yksityisviestejä jne.

Rikas en ole, joten siitä eivät lisääntyneet ystäväpyynnöt voine johtua. Jos joku uusi ystäväni luulee, että olen varakas, niin voin vakuuttaa, että en ole. Joten rahaa ja tavaraa minulta ei kannata pyytää. Rukoile ja tee työtä, on hyvä ohje. Ellet ole ansiotyössä, rukoile ja luota siihen, että Jumala huolehtii tarpeistasi tavalla tai toisella.

Yksityisviesteihin en pysty reagoimaan niin usein kuin haluaisin, joten älkää loukkaantuko, jos en vastaa pian. Vastaamattomuuteni ei johdu siitä, että en välitä teistä.

Jumalan runsasta siunausta elämääsi!

Rakkaus vai kiusaus?

Rakkaus ei ole pelkkä tunne, vaan myös tekoja, ja teoista kieltäytymistä.
Tänä aikana seksuaalisia tunteita ja seksuaalisia käyttäytymismuotoja sanotaan usein rakkaudeksi. Se on yksipuolinen, ja todellista rakkautta vääristävä, ilmaus. Seksuaaliset tunteet voivat herätä melkein missä, ja milloin, vain. Ne voivat tulla myös aviomiehelle, tai vaimolle ja kohdistua avioliiton ulkopuoliseen henkilöön. Silloin ei ole kysymys rakkaudesta, vaan kiusauksesta.

Tunteita emme voi käskeä. Ne tulevat ja menevät. Niiden ei kuitenkaan tarvitse aina antaa ohjata käyttäytymistämme ja toimintaamme.Tästä on itsellänikin kokemusta. Vuosikymmeniä sitten työpaikalleni tuli uusi naistyöntekijä, Kaarina (ei oikea nimi). Jostain syystä esimieheni sijoitti hänet kanssani samaan huoneeseen. Kättelimme ja toivotin hänet tervetulleeksi. Kättely vaikutti kuin sähköisku. Välillämme alkoi heti kipinöidä. Hormoonit hyrräsivät voimakkaasti. Yritimme kuitenkin työskennellä normaalisti. Kahvi- ja lounastauot vietimme yhdessä työpaikan ravintolassa kaksin, tai yhdessä muiden työtovereidemme kanssa. Tunnistimme tunteemme ja ne olivat molemminpuolisia. Tunnustavana kristittynä kärsin tilanteesta. Vaimolleni en kertonut mitään, eikä hän ollut mitään havainnutkaan, kun kerroin tästä hänelle myöhemmin. Koko episodi kesti ehkä kuukauden verran. Sinä aikana luin kotona Raamattua ja rukoilin, että Herra vapauttaisi minut tästä kiusauksesta. Alla oleva Raamatun lause tuli tutuksi ja siihen vetosinkin rukouksissani.

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13

Jumala ei todellakaan antanut Kaarinan ja minun väliseni kiusauksen käydä ylivoimaiseksi, vaan hän auttoi meitä siinä, ettemme antautuneet tunteidemme vietäviksi. Jos olisimme antaneet mennä tunteidemme mukaisesti, olisi seurauksena ollut todennäköisesti kaksi rikkoutunutta avioliittoa ja runsaasti inhimillistä kärsimystä.
Muistan elävästi kun erään viikonlopun jälkeen menin töihin maanantaina aamulla ja tunsin, että nyt se kiusaus on poissa. Aivan ihmeellinen rauha tuli sisimpääni. Samaa varmaan koki Kaarinakin. Jumalan avulla pystyimme voittamaan väärät halumme. Muistaakseni sen jälkeen, kun hormoonitoimintamme oli asettunut normaaliin uomiinsa olimme kahden hississä ja keskustelimme, kurottui Kaarina puoleeni ja antoi suukon poskelleni. Seisoin kuin kapakala, en kietonut käsiä hänen ympärilleen, mutta toki olin mielissäni saamastani suukosta.

Kiusaus oli kuitenkin voitettu.

Kiitos Jumalalle!