Slipoveri

Avioeroni jälkeeen kävin läpi yhteisen kotimme minulle jäänyttä jäämistöä ja käteeni osui kuvassa näkyvä slipoveri. Heti tuli mieleeni:”Tätä en hävitä!”. Siihen liittyy yksi hauskimmista tositapauksista ensimmäisen avioliittoni ajalta. 70-luvun alussa meillä oli jo kaksi lasta. Vaimoni oli kotiäiti. Hän hoiti lapset, teki ruoan, leipoi, ompeli, siivosi ja mitä kaikkea kotiäidin tehtäviin silloin kuuluikaan. Joulu lähestyiJatka lukemista ”Slipoveri”

Kohtaaminen kadulla

Olimme vaimoni kanssa Helsingissä kävelyllä lauantana 12.10.19 illalla. Kävelimme Aleksanterinkadun oikeanpuoleisella jalkakäytävällä Mannerheimintietä kohti. Huomasimme erään kaupan rappusille istuvan ja nojailevan nuorehkon miehen. Hänellä oli maastopuvun housut jaloissaan ja armeijan vihreä pitkähihainen trikoopaita päällä, jotkut jalkineetkin taisivat jaloissa olla. Hänen vieressään oli lähes tyhjä Bacardi pullo. Selvästi näki, että mies oli nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta.Jatka lukemista ”Kohtaaminen kadulla”

Avioliittomme alku

Tutustuimme sinkut.net sivun kautta. Olin elänyt yksin keväällä 1993 tapahtuneen avioeroni jälkeen ja samoin Pirjo edellisen miehensä kuoleman jälkeen. Pirjon poika, Hannu, laittoi yhdessä äitinsä kanssa Pirjolle profiilin sinkut.net sivulle. Olin rukoillut itselleni uskovaa puolisoa eroni jälkeen ja muutama seurustelusuhde oli ollut, mutta ne eivät johtaneet avioliittoon. Olin jo alkanut sopeutua ajatukseen elämisestä yksin kokoJatka lukemista ”Avioliittomme alku”

Pääkaupunkiseudulla syyskuussa 2018

Olipa mukava päästä käymään pääkaupunkiseudulla hieman yllättäen omalla autolla. Olin jo oikeastaan päättänyt matkustaa joko junalla tai bussilla. Puhelinkeskustelu esikoiseni, Päivin, kanssa muutti kulkuvälineeksi oman auton. Keskusteluun osallistui myös vaimoni Pirjo. Ajomatka Kuopiosta Vantaan Hämeenkylään sujui hyvin. Varikkopysähdyksiä ts. pakottavia tarpeita oli kyllä omasta mielestäni turhan monta. Eivätpä ne haitanneet, koska mitään tarkkaan kellonaikaan sidottuaJatka lukemista ”Pääkaupunkiseudulla syyskuussa 2018”

Singaporen matka 2018

Helmikuun alussa vaimoni yllätti minut lauseella ”Lähdetään etelään lämpimään.” Olin jo asennoitunut niin, että etelän matkamme ovat takanapäin. Olimmehan saaneet käydä yhdessä Israelissa, Kreetalla, Teneriffalla ja Gran Canarialla. No, tietenkin kiinnostuin ja jatkoimme keskustelua. Vaimoni alkoi ilmeisesti ajatella lentomatkoja ja niiden mahdollisesti tuomia vaivoja. Hän sanoi:”Lähde sinä Singaporeen, kun olet sitä pitkään halunnut.” Kyllähän aiheestaJatka lukemista ”Singaporen matka 2018”

Hämeenlinnan matka marraskuussa 2017

Teimme junamatkan Kuopiosta Hämeenlinnaan vaimoni Pirjon kanssa. Tarkoituksena oli tavata Pirjon veli, Antero Lampi ja hänen vaimonsa Anneli. Antero ja Anneli olivat muuttaneet Hämeenlinnaan Kajaanin Venäjänniemestä, jossa olivat asuneet pitkään. He olivat olleet vuosia töissä Kajaanin Adventtiseurakunnassa. Eläkkeelle jäätyään he alkoivat katsella kotia muualta. Useiden vuosien jälkeen heidän onnistui myydä Kajaanin Venäjänniemen kotinsa. Uusi kotiJatka lukemista ”Hämeenlinnan matka marraskuussa 2017”

Puoli vuosisataa takana

Sain sinut joululahjaksi tasan viisikymmentä vuotta sitten. Morsiameni oli päättänyt ostaa minulle kunnollisen talvihatun ja päätynyt perinteiseen Koivistolaismalliin. En tainnut omistaakaan mitään kunnollista talvihattua siihen aikaan. Oli todella ystävällistä, tai ehkä se oli huolehtivaa rakkautta, ostaa sulhaselleen hyvä talvihattu, ettei pää palellu. Päältäpäin olet säilynyt huomattavasti paremmin kuin omistajasi. Sinua ei ole hoidettu nahanhoitoaineilla, eikäJatka lukemista ”Puoli vuosisataa takana”

Slipoveri

Avioeroni jälkeeen kävin läpi yhteisen kotimme minulle jäänyttä jäämistöä ja käteeni osui kuvassa näkyvä slipoveri. Heti tuli mieleeni:”Tätä en hävitä!”. Siihen liittyy yksi hauskimmista tositapauksista ensimmäisen avioliittoni ajalta. 70-luvun alussa meillä oli jo kaksi lasta. Vaimoni oli kotiäiti. Hän hoiti lapset, teki ruoan, leipoi, ompeli, siivosi ja mitä kaikkea kotiäidin tehtäviin silloin kuuluikaan. Joulu lähestyiJatka lukemista ”Slipoveri”

Koiramainen juttu

Olemme erikoinen perhe, vaimoni ja minä. Meillä ei ole omaa koiraa. Silti pidämme koirista ja meillä on yksi läheinen koira, koska hän on saanut olla ilonamme useita kertoja. Joskus jopa viikonkin. Nyt kerron kuitenkin toisesta koirasta, joka on minulle tutumpi, kuin vaimolleni. Hän on japanin pystykorva ja tuntee nimen Dusty (pölyinen). Hänen isäntäväkeään ovat vanhempiJatka lukemista ”Koiramainen juttu”