Natasha

Olin ATK-suunnittelijana Helsingissä, tavaratalo Stockmannilla 1980-luvulla. Meille tuli uusi työtoveri, Natasha. Hän oli syntynyt Viipurissa, tutustunut suomalaiseen mieheen, mennyt naimisiin ja muuttanut Suomeen. Hänestä tuli huonetoverini.

Teimme töitä ja välillä myös keskustelimme. Hän oli kommunistisen Neuvostoliiton kasvatti ja aluksi pukeutui vihreään housupukuun. Mieleeni tuli, että hän näytti partisaanilta. Partisaani hän ei ollut, muistaakseni hän kertoi olleensa agitaattori. Kommunistisessa maailmassa agitaattori oli kunnioitettu henkilö, jonka tehtävä oli valistaa tietämättömiä ihmisiä Marxin ja Leninin opeista. Ehkä hän halusi käännyttää minutkin kommunistiksi. En tiedä. Mitään pitkiä ideologisia keskusteluja emme käyneet. Teimme töitä. Siihen aikaan olin vapaa-aikoinani hyvin aktiivi radioamatööri. Pidin yhteyksiä sähkötyksellä ja puheella kaikkialle maailmaan, myös Venäjälle. Opettelin muutaman sanan ja lauseen venäjää, että pystyin pitämään lyhyitä radioyhteyksiä venäläisten kanssa venäjäksi. Radioyhteyksistä lähetin todisteeksi QSL-kortin, johon olin liimannut venäjänkielisiä Raamatun lauseita. Sain jonkun verran venäjän kielisiä kirjeitä Neuvostoliitosta. Natasha käytti vapaa-aikaansa ja käänsi ne minulle suomeksi. Vastasin kirjeet lähettäneille englanniksi, koska uskoin, että löytyy joku, joka kääntää kirjeeni venäjäksi.

Natashan, eli Natskun, pukeutuminen muuttui niiden vuosien aikana, kun olimme työtovereita. Hän alkoi pukeutua hienosti mekkoon, puseroihin, leninkiin, siis ladylike tyyliin. Vihreä housupuku jäi historiaan. Hän otti tehtäväkseen opettaa meitä suomalaisjuntteja käyttäytymään kuin herrasmiehet naisia kohtaan. Kun porukalla menimme lounaalle, hän huomautti, ellei joku meistä suomalaisjunteista älynnyt avata hänelle, ja muille naispuolisille työtovereillemme, ovea päästääksemme heidät edellemme.

Valitettavasti Natasha, hänen tyttärensä ja koiransa, kuolivat Teneriffalla hotellihuoneessa kaasuun. Hotellihuoneen kylpyhuoneessa oli vesisäiliö, josta tuli lämmin vesi. Lämmitysenergiana oli kaasu. Vesi lämmitettiin kylpyhuoneessa. Laitteisiin oli tullut vika yöllä, liekki oli sammunut, mutta kaasua virtasi. Sen seurauksena he kaikki menehtyivät.

Ennen lähtöään Teneriffalle, oli Natasha kertonut yhdelle venäläiselle työtoverilleen, että hänen tekisi mieli mennä kirkkoon. En tiedä ehtikö hän toteuttaa sen.

Olin työpaikan edustajana paikalla, kun Natashalle pidettiin Vantaalla evankelisluterilaisen seurakunnan tiloissa muistotilaisuus. Kerroin siellä muistoni läsnäolijoille.

Pitäisikö minun opetella vihaamaan kaikkia venäläisiä, etten olisi venäjämielinen?

Julkaissut Pekka Sevanto

Olen 77 vuotias eläkeläinen ja naimisissa Pirjo vaimoni kanssa, joka on minua parisen vuotta nuorempi. Asumme kahdestaan kerrostalohuoneistossa noin sadan tuhannen asukkaan kaupungissa Suomessa. Olemme molemmat tunnustavia kristittyjä. Yksi harrastuksistani on radioamatööritoiminta OH2BFS kutsulla vuodesta 1965 lähtien. Tällä hetkellä minulla ei ole omia laitteita, mutta käyn satunnaisesti pitämässä radioamatööriyhteyksiä Kuopiossa kerhoasemalta tunnuksella OH7AA.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: