Avioeroni jälkeeen kävin läpi yhteisen kotimme minulle jäänyttä jäämistöä ja käteeni osui kuvassa näkyvä slipoveri. Heti tuli mieleeni:”Tätä en hävitä!”. Siihen liittyy yksi hauskimmista tositapauksista ensimmäisen avioliittoni ajalta.
70-luvun alussa meillä oli jo kaksi lasta. Vaimoni oli kotiäiti. Hän hoiti lapset, teki ruoan, leipoi, ompeli, siivosi ja mitä kaikkea kotiäidin tehtäviin silloin kuuluikaan. Joulu lähestyi ja vaimoni halusi itse tehdä minulle joululahjaksi slipoverin. Hän kutoi sitä salaa minulta ja yritti saada sen ajoissa valmiiksi.
Jouluksi piti tehdä monenlaisia ruokia ja se vei aikaa niinkuin muutkin kotityöt kahden alle kouluikäisen lapsen hoitamisen lisäksi, joten vapaata aikaa kutomiseen ei paljoa ollut.
Joulu tuli ja jouluaattona avattiin lahjapaketit. Avasin pehmeän paketin ja sisällä oli slipoverin puolikas ja lappu, jossa luki ”Loppu tulee myöhemmin”.
En ole koskaan ennen, enkä sen jälkeenkään nauranut joululahjan saatuani niin paljon. Ei lahjan tarvitse olla kallis ja täydellinen. Itse tehty ja keskeneräinen lahja voi tuottaa uskomattoman paljon iloa jopa vuosiksi
Kokonaisen slipoverin sain sitten ennen seuraavaa pääsiäistä. Olen sitä käyttänytkin. Nyt siinä näkyy jo kulunut aika. Se ei ole yhtä valkoinen kuin vuosikymmeniä sitten, mutta tuottaa iloa vieläkin pelkällä olemassa olollaan.
