Kuka haluaa poliitikoksi?

Maassamme on edessä kolme peräkkäistä vaalivuotta. Tänä vuonna on kunnallisvaalit. Elämme aikaa jolloin ehdokkuus vaaleissa kiinnostaa harvoja. Syitä on monia. Luonnollisimpia ovat aktiiviväestön ajankäyttöön liittyvät syyt. On perhe, työ ja harrastuksia. Täytyy olla todella kiinnostunut yhteisten asioiden hoidosta, jos lähtee mukaan kunnallispolitiikkaan. Aika usein näkee kannanottoja, että politiikassa mukana olevat ajavat vain omaa etuaan. Toki sitäkin on tapahtunut ja voi tapahtua vieläkin, mutta jääviysasioissa linja on tiukentunut maassamme. On menty osin jo toiseen äärimmäisyyteen. Näyttää siltä, että varsinkin valtakunnan politiikkaan haluttaisiin ihmisiä, joilla ei ole yrittäjäsukulaisia, eikä itsellä mitään yhteyksiä mihinkään liikeyrityksiin.

Varsinkin maamme iltalehdistö tekee parhaansa kaivellakseen hallituksen jäsenistä ja kansanedustajista esille kaiken mahdollisen saadakseen ministerit ja kansanedustajat epäilyksenalaisiksi. Tästä on seurannut se, että pelkkä julkinen epäily aiheuttaa julkisen tuomion sosiaalisessa mediassa ja muuallakin. Isoilla otsikoilla esille tuodut epäilyt saavat ihmiset ostamaan iltalehtiä. Kuinka kauan tällainen käytäntö voi jatkua? Voiko edessä olla aika, että ehdokkaita kansanedustajiksi ja ministereiksi ei enää ole, koska niissä tehtävissä voi joutua julkisten, aiheettomienkin epäilyjen kohteeksi, ja niiden seurauksena saada jopa tappouhkauksia?

Enpä ole nähnyt miesmuistiin kunnioittavia kannanottoja maamme kärkipoliitikoista. Vuosikymmenien kehitys on johtanut yleiseen auktoriteettien kunnioituksen häviämiseen, joka on johtanut koulumaailmassakin siihen, että jotkut oppilaat ovat harrastaneet tarkoituksellista opettajan kiusaamista. Opettajat ovat vaikeuksissa, koska heidän keinonsa puolustautua, tai ylläpitää opiskelurauhaa luokissa ovat vähäisemmät kuin menneinä vuosikymmeninä.

Mietin mitä olen itse puhunut, tai kirjoittanut maamme poliitikoista. Varmasti olen syyllistynyt aiheettomaan leimaamiseen, enkä ole osannut erottaa asioita henkilöistä. Asioistahan voidaan olla eri mieltä tarvitsematta mennä henkilökohtaisuuksiin.

Näissä asioissa voimme toimia paremmin ja rakentavammin.

 

 

 

 

Julkaissut Pekka Sevanto

Olen 78 vuotias eläkeläinen ja naimisissa Pirjo vaimoni kanssa, joka on minua parisen vuotta nuorempi. Asumme kahdestaan kerrostalohuoneistossa noin sadan tuhannen asukkaan kaupungissa Suomessa. Olemme molemmat tunnustavia kristittyjä. Yksi harrastuksistani on radioamatööritoiminta OH2BFS kutsulla vuodesta 1965 lähtien. Tällä hetkellä minulla ei ole omia laitteita, mutta käyn satunnaisesti pitämässä radioamatööriyhteyksiä Kuopiossa kerhoasemalta tunnuksella OH7AA.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: