Suomi ”löysässä hirressä” ?

Suomi on ”löysässä hirressä”, sanoi Hypo pankin pääekonomisti  Juhana Brotherus (Uusi Suomi 7.3.16).

Hän on pahoillaan yhteiskuntasopimuksen hitaasta edistymisestä.  Hänen pahoitteluunsa on helppo yhtyä. Demokratia pahimmillaan on juuri  tällaista vihoviimeistä vatulointia. Mitä monikerroksisempi organisaatio on, sitä vaikeampaa on päätöksen teko. Äänestyksien lukumäärää yhteiskuntasopimuksen  tekoprosessissa en edes yritä arvailla.  

Kolmikantaa (työnantajat, hallitus ja työntekijät) on pidetty hyvänä asiana. Varmasti se sitä onkin, jos sen avulla pystytään välttämään, tai ainakin minimoimaan työmarkkinahäiriöt, eli lakkoilu. Sopiminen on aina lakkoilua parempi, vaikka se veisikin enemmän aikaa. 

Itse olen muistaakseni ollut kaksi kertaa  lakossa 1970-luvulla ja molemmilla kerroilla pakosta. Demokratia ei toiminut kummassakaan tapauksessa. Minulla ei ollut mahdollisuutta äänestää siitä, haluanko lakkoon, vai en. Jälkimmäisessä tapauksessa oli kyse siitä, että työnantaja oli vuokrannut työtilat Helsingistä. Kiinteistö vaihtoi omistajaa ja uusi omistaja liitti kiinteistön kaukolämpöverkkoon syyskuussa. Työtilojen keskuslämmitys oli poissa ehkä kaksi viikkoa. Kylmä työtiloissa ei ollut, mutta pääluottamusnainen (kommunisti) piti työpaikkakokouksen perjantaina puolenpäivän tienoilla. Hän piti palopuheen ja julisti ”Firma on kohdellut meitä huonosti. Mennään lakkoon!”. Kokouksessa oli muutama osallistuja, ja hiljaista muminaa kuului porukasta. Pääluottamusmies tulkitsi kokouksen päätöksen niin, että korpilakko alkoi. No, kukapa ei mielellään lähtisi perjantaina puolenpäivän jälkeen viikonloppua viettämään.  

Viikonlopun aikana mietin asioita tarkemmin ja tulin siihen tulokseen, ettei siinä korpilakossa ollut mitään mieltä. Niinpä erosin maanantaina ammattiyhdistyksestä. Sen seurauksena paikallinen luottamusmies ei tervehtinyt minua pariin viikkoon.  

Tämä oli normaalia ammattiyhdistystoimintaa 1970-luvulla. Pahaa pelkään, että samankaltaisia toimenpiteitä on nykyäänkin. Voi olla, että agressiiviset ay-aktiivit käyttävät rajuja menettelyjä edelleen. He voivat käynnistää vaikka somessa parjauskampanjan niitä henkilöitä kohtaan, jotka ovat syystä tai toisesta jättäytyneet ammattiyhdistyksestä pois. Toivottavasti ei sentään enää käytetä sellaisia menettelytapoja, kuin joskus rakennustyömailla. Ammattiyhdistykseen kuulumaton työntekijä on saattanut vammautua, tai kuolla työmaalla tapahtuneen ”onnettomuuden” seurauksena. On voinut käydä niin, että ylemmästä kerroksesta on ”vahingossa” pudonnut joku raskas lankku, tiili tai työkalu itsenäisen, ammattiliittoon kuulumattoman, työntekijän päälle.  

On erittäin ikävää, että ammattiyhdistysliikkeellä on ollut taipumus kiertää lakeja, aiheuttaa mellakoita ynnä muuta. Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon, että en vastusta ammattiyhdistystoimintaa. On olemassa ammattiyhdistyksiä, jotka pitävät tärkeämpänä jäsentensä ammattitaidon kehittämistä, kuin jatkuvaa palkkojen ja henkilökohtaisten etujen kasvattamista.  

Toki lakeja on kierretty myös työnantajapiireissä. Itsekin olen taatusti rikkonut joitain lakeja. Meillä on omat kansalliset lait ja sen lisänä EU:n lait. On täysin mahdotonta tietää kaikkia lakipykäliä, jotka koskevat Suomen kansalaista, oli hän sitten palkansaaja, tai palkan maksaja. Yritysmaailmassa lienee ollut käytössä n.k. musta lista, jota jaettiin saman alan yritysten kesken. Listalla oli henkilöitä, joista kerrottiin enemmän ja vähemmän tosiasioita. Listoilla pyrittiin tiedottamaan kollegoja huonoista työntekijöistä.  

Paikallisesta sopimisesta on hyvin paljon puhuttu viime aikoina. Se on mielestäni erikoista. Omien kokemusteni valossa palkat ja muut työehdot, ovat olleet aina enemmän ja vähemmän paikallisesti sovittavissa. Toki taulukkopalkkojen soveltamisessa on etunsa sekä palkansaajan, että työnantajan näkökulmasta katsoen. Ei tarvitse keskustella palkasta kovin pitkään henkilöitä palkattaessa, jos halutaan noudattaa tiukasti taulukkopalkkoja. Työnhakuvaiheessa työhön haluava saa helposti selville mahdollisen minimipalkkansa.  

Taulukkopalkat vaan eivät seuraa kilpailutilanteiden vaihtelua riittävän nopeasti, kun globaali taloudellinen kilpailutilanne vaihtelee. Odotan mielenkiinnolla mitä on tulossa kesäkuussa ja erityisesti ensi syksynä. Olemmeko keskellä lakkosyksyä ja levottomuuksia?  

Mielenkiintoisin kysymys on se, onko Juha Sipilän johtama hallitus ensimmäinen oikeistohallitus, jonka aikana ei ollenkaan lakkoiltaisi? Sehän olisi harvinainen poikkeus suomalaisessa poliittisessa perinteessä.

 Voisiko sellainen ihme tapahtua ?

 

 

Julkaissut Pekka Sevanto

Olen 76 vuotias eläkeläinen ja naimisissa Pirjo vaimoni kanssa, joka on minua parisen vuotta nuorempi. Asumme kahdestaan kerrostalohuoneistossa noin sadan tuhannen asukkaan kaupungissa Suomessa. Olemme molemmat tunnustavia kristittyjä. Yksi harrastuksistani on radioamatööritoiminta OH2BFS kutsulla vuodesta 1965 lähtien. Tällä hetkellä minulla ei ole omia laitteita, mutta käyn satunnaisesti pitämässä radioamatööriyhteyksiä Kuopiossa kerhoasemalta tunnuksella OH7AA.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: