Olipa erilainen joulu

Jouluvalmistelut oli tehty ja odotimme normaalia, rauhallista kotijoulua. Toisin kuitenkin kävi. Jouduin aika yllättäen sairaalaan jouluaaton aattona. Oireet olivat aika tuttuja: hieman puutumisen tunnetta, vasemmalla puolella kehoa. Samanlaisia tuntemuksia on ollut silloin tällöin jo vuosien ajan. Tuntemukset ovat poistuneet nopeasti, kun olen ottanut pienen tilkan konjakkia. Nyt eivät poistuneetkaan. Huolestuin ja soitin terveyskeskuksen ensiapuun. Tutkimusten jälkeen minut kuljetettiin Kuopioon sairaalaan. Koko ajan puhe- ja liikuntakykyni oli tallella. Ainoastaan puutumisoireet vaivasivat.

WP_20151229_002

Siellä vierähtikin viikko tutkimuksissa ja lepäillessä. Monenlaista mahtui niihin päiviin. Oli kipua ja tuskaa. Omalla kohdallani ne aiheutuivat eräästä lääkkeestä, jonka käyttö sitten lopetettiinkin. Eivätkä kaikki minulle tehdyt kokeetkaan ihan tuskattomia olleet.

Olen saanut elää suhteellisen terveenä pitkän aikaa, joten tämä yllätti. Samalla sain konkreettisemman ja syvemmän kokemuksen siitä, että maailmassa, jopa aivan lähellä, on monenlaista kärsimystä. Televisiosta meille näytetään sotia ja kaikenlaisia onnettomuuksia. Niihin turtuu, eivätkä ne paljoa kosketa, jos niissä ei ole läheisiä osallisina. Sairaalassa kärsimys kosketti. Keskustelin aika paljon potilastovereideni kanssa. Vaihdoimme kokemuksiamme, kerroimme elämästämme. Eräälle potilastoverilleni sain kertoa uskoon tulostani. Muutamille lupasin rukoilla heidän puolestaan ja välitin myös seurakuntaan sekä muutamille uskoville ystävilleni rukouspyyntöjä. Koin olevani Jumalan lähettämänä myös sairaalassa. Rukoilin myös paljon siellä ollessani niin potilaiden, kuin henkilökunnan puolesta.

Henkilökunta teki hyvää työtä sillä kokemuksella, koulutuksen tuomalla tietämyksellä ja muilla resursseilla, jotka heillä olivat käytössä. Hoitojaksot olivat yleensä lyhyitä ja potilaat pääsivät nopeasti pois sairaalasta. Sairaalassa näki pieniä ihmeitä: eräs pyörätuolipotilas pystyi parin päivän päästä kävelemään ilman apuvälineitä. Minun silmissäni se näytti ihmeeltä.

Ollessani epätietoinen mikä minua vaivaa ajattelin, että jos se on jotain vakavaa, voin vaikka kuolla. Aluksi en oikein tiennyt kumpi olisi minulle parempi, kuolla ja päästä eroon vaivoista, vai jatkaa vielä elämää. Sitten huokaisin Jumalalle:”Herra, en haluaisi vielä lähteä tästä maailmasta.”

Niinpä pääsin kotiin noin viikon sairaalassaolon jälkeen ja kuntoni on kohentunut jo lähes yhtä hyväksi kuin se oli ennen sairastumistani.

WP_20160103_002 1

Kiitos Jumalalle erilaisesta Joulusta!

 

 

 

 

 

 

Julkaissut Pekka Sevanto

Olen 76 vuotias eläkeläinen ja naimisissa Pirjo vaimoni kanssa, joka on minua parisen vuotta nuorempi. Asumme kahdestaan kerrostalohuoneistossa noin sadan tuhannen asukkaan kaupungissa Suomessa. Olemme molemmat tunnustavia kristittyjä. Yksi harrastuksistani on radioamatööritoiminta OH2BFS kutsulla vuodesta 1965 lähtien. Tällä hetkellä minulla ei ole omia laitteita, mutta käyn satunnaisesti pitämässä radioamatööriyhteyksiä Kuopiossa kerhoasemalta tunnuksella OH7AA.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: