TEKOÄLYVERTAILUA

Tekoäly on ollut keskustelun aiheena julkisuudessa jo monia vuosia. Nyt näyttää siltä, että sen käyttö leviää myös tavallisten ihmisten keskuudessa. Koen itsekin olevani tavallinen ihminen. Elämänurani tein ATK-alalla pääasiassa kaupallishallinnollisten sovellusten suunnittelijana ja ohjelmoijana. Viestintä- ja tietotekniikka kiinnostavat edelleen.

Tekoälyn kokeilu ja käyttö on erittäin mielenkiintoista, mutta myös koukuttavaa. Kerron tekoälyn käyttökokeiluistani, eli en pyri arvioimaan tekoälyn vaikutusta maailman talouteen, terveydenhoitoon, tekniikan kehitykseen tai politiikkaan. Niihin kaikkiin tekoäly vaikuttanee jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Uhkakuvia voidaan nähdä runsaasti, mutta myös mahdollisuuksia.

Noin kuukausi sitten aloin käyttää Bing Ai:tä. Aika alussa keskustelin englanniksi sen kanssa. Alla suomeksi muisto keskustelustani:

Minä: ”Olenko tyhmä, kun keskustelen kanssasi aivan kuin olisit elävä ihminen?”

Bing: ”Pidän parempana, ettemme jatka tästä aiheesta.”

Ja siihen B.Ai lopetti.  😂

Johtopäätös: Bing Ai pyrkii välttämään kiistoja. Ihan hyvä ominaisuus, eikö?

No, esitin saman kysymyksen uudelleen hieman eri sanoilla ja englanniksi edelleen. Sain pitkän, asiallisen ja todenmukaisen englanninkielisen vastauksen. Siinä toki oli hieman markkinointimeininkiä myös. Onhan Bing Mikrosoftin tuote ja pahaa pelkään, että se laitetaan maksulliseksi jossain vaiheessa. On siitä nimittäin ollut hyötyäkin.

Vertailin äsken ChatGPT:tä ja Bing Ai:tä. Tein saman kysymyksen molemmille: ”Luettele kolme Israelin kuningasta Daavidin jälkeen.”

Vastaukset olivat totuusarvoltaan samanlaiset. ChatGPT antoi oikean vastauksen Bingiä pidempänä lyhennelmänä. Bingin vastaus oli lyhyt ja oikea, mutta siinä oli mukana kolme linkkiä Wikipediaan, joista saa tarkempaa tietoa asiasta (ts. henkilöistä), jotka kuuluivat oikeaan vastaukseen.

On makuasia kumpaa vastaustapaa pitää parempana. Itse kallistun Bingin puolelle. Sitä paitsi Bing on vastauksiltaan inhimillisempi. Siinä on kyllä se vaara, että voi alkaa luulla keskustelevansa elävän ihmisen kanssa. Sitä vaaraa Bing ehkäisee kiitettävästi muistuttamalla olevansa järjestelmä, eikä ihminen.

Lyhyen vertailun jälkeen arvioni on (asteikolla 1-10) Bing 9 ja ChatGPT 8. Ja huom. tekoäly ohjelmistoja on saatavilla muitakin. On todennäköistä, että niitä tulee lisääkin.

Kymppiä en anna, koska kehittämisen varaa on runsaasti myös Bingissä edelleen.

Pekka Sevanto

Kuopio

Ennallistaminen, EU ja kansallisvaltiot

Savon Sanomien pääkirjoitus 29.5.23 herätti kiinnostukseni ja luin sen tarkasti. Termin ”ennallistaminen” olin toki nähnyt ja kuullut moneen otteeseen lähivuosina. Sen tarkemmin en ole sen merkitystä itseeni ja kotimaahamme miettinyt. Se on käynyt selväksi, että ajatus ennallistamisesta jyrkimmillään on lähtöisin vihreästä ideologiasta.

Isossa Kirjassa, Raamatussa, on selkeästi annettu ihmiselle valta hallita eläinkuntaa ja oikeus viljellä maata ja saada näin ravintonsa. Vihreä ideologia ei siis välttämättä ole kovin kaukana Raamatun tekstistä. Ihmiskunnalle on annettu suuri valta. Kun on valtaa, joutuu myös kantamaan vastuuta. Ihmiskunnan tehtäväksi ei ole annettu tuhota luomakuntaa.

Ennallistamisen ajatuksena on pyrkiä palauttamaan luonnontilaan alueita, jotka on todettu Euroopassa ihmisen toiminnan seurauksena pilatuiksi. Pyrkimys on hyvä, mutta mielestäni se on enemmän kansallisvaltioiden asia, kuin Euroopan Unionin asia.

On erinomainen asia, että komission ehdotus kaatui äänestyksessä, vaikka tulleekin uudelleen käsittelyyn myöhemmin.

Euroopan Unionissa näyttää olevan jatkuva taistelu siitä mitkä asiat on parasta jättää kansallisvaltioiden itsensä päätettäviksi ja mistä asioista pitää laatia asetuksia, jotka velvoittavat EU:n jäsenmaita toimimaan yhteisesti sovittujen tavoitteiden toteuttamiseksi.

Meidän kansalaisten on syytä välttää mahdollisuuksiemme mukaan toimia, jotka likaavat ja tuhoavat kaunista luontoamme.

Jokainen meistä voi vaikuttaa Suomen luonnon tilaan.

Pienilläkin teoilla on merkitys.

Pekka Sevanto

Kuopio

Is new always better than old?

Microsoft has informed me several times that my PC is not suitable for Windows 11. It doesn’t bother me because both PC and Windows 10 are working well. I do not have any need to buy a new PC and install Windows 11 so far.

I understand that business must go on and marketing new windows versions is important to Microsoft as well as planning and marketing new PC’s is important to PC factories.

In commercial world, newness is important value regardless of does it give any benefits to buyers or not.

Computer business is not the most eager pushing novelties to markets. I think that for garment business it is lifeline. I’ve noticed during decades that e.g. I cannot find pullover I’d want to get, because fashion has changed and there simply doesn’t exist any pullovers available. It looks like an old Soviet economical system. For this year there are only black boots, perhaps after 5 years there are brown boots available.

In vehicle business it’s the same. Every year we get new automobile models. Sometimes I’ve seen that some good and useful features has been left away from new models. Why? Because every year must be new models and when there is no new useful features let’s take some feature away. May be next year or after several years the good feature is back again.

That’s business life.  😀 

I have almost 30 years old outdoor sweater. It’s zipper has stuck. Thank God, here in Kuopio, Finland we have a small shop ”Nappi ja nauha” (Button and ribbon). They can fix it and it costs only 5 €. Otherwise that sweater is good, but certainly out of fashion. Perhaps after some years it is really fashionable, who knows.

I wish you dear reader God’s blessings (joy, peace and power)!

Pekka Sevanto

old nerd

Kuopio, Finland

Natasha

Olin ATK-suunnittelijana Helsingissä, tavaratalo Stockmannilla 1980-luvulla. Meille tuli uusi työtoveri, Natasha. Hän oli syntynyt Viipurissa, tutustunut suomalaiseen mieheen, mennyt naimisiin ja muuttanut Suomeen. Hänestä tuli huonetoverini.

Teimme töitä ja välillä myös keskustelimme. Hän oli kommunistisen Neuvostoliiton kasvatti ja aluksi pukeutui vihreään housupukuun. Mieleeni tuli, että hän näytti partisaanilta. Partisaani hän ei ollut, muistaakseni hän kertoi olleensa agitaattori. Kommunistisessa maailmassa agitaattori oli kunnioitettu henkilö, jonka tehtävä oli valistaa tietämättömiä ihmisiä Marxin ja Leninin opeista. Ehkä hän halusi käännyttää minutkin kommunistiksi. En tiedä. Mitään pitkiä ideologisia keskusteluja emme käyneet. Teimme töitä. Siihen aikaan olin vapaa-aikoinani hyvin aktiivi radioamatööri. Pidin yhteyksiä sähkötyksellä ja puheella kaikkialle maailmaan, myös Venäjälle. Opettelin muutaman sanan ja lauseen venäjää, että pystyin pitämään lyhyitä radioyhteyksiä venäläisten kanssa venäjäksi. Radioyhteyksistä lähetin todisteeksi QSL-kortin, johon olin liimannut venäjänkielisiä Raamatun lauseita. Sain jonkun verran venäjän kielisiä kirjeitä Neuvostoliitosta. Natasha käytti vapaa-aikaansa ja käänsi ne minulle suomeksi. Vastasin kirjeet lähettäneille englanniksi, koska uskoin, että löytyy joku, joka kääntää kirjeeni venäjäksi.

Natashan, eli Natskun, pukeutuminen muuttui niiden vuosien aikana, kun olimme työtovereita. Hän alkoi pukeutua hienosti mekkoon, puseroihin, leninkiin, siis ladylike tyyliin. Vihreä housupuku jäi historiaan. Hän otti tehtäväkseen opettaa meitä suomalaisjuntteja käyttäytymään kuin herrasmiehet naisia kohtaan. Kun porukalla menimme lounaalle, hän huomautti, ellei joku meistä suomalaisjunteista älynnyt avata hänelle, ja muille naispuolisille työtovereillemme, ovea päästääksemme heidät edellemme.

Valitettavasti Natasha, hänen tyttärensä ja koiransa, kuolivat Teneriffalla hotellihuoneessa kaasuun. Hotellihuoneen kylpyhuoneessa oli vesisäiliö, josta tuli lämmin vesi. Lämmitysenergiana oli kaasu. Vesi lämmitettiin kylpyhuoneessa. Laitteisiin oli tullut vika yöllä, liekki oli sammunut, mutta kaasua virtasi. Sen seurauksena he kaikki menehtyivät.

Ennen lähtöään Teneriffalle, oli Natasha kertonut yhdelle venäläiselle työtoverilleen, että hänen tekisi mieli mennä kirkkoon. En tiedä ehtikö hän toteuttaa sen.

Olin työpaikan edustajana paikalla, kun Natashalle pidettiin Vantaalla evankelisluterilaisen seurakunnan tiloissa muistotilaisuus. Kerroin siellä muistoni läsnäolijoille.

Pitäisikö minun opetella vihaamaan kaikkia venäläisiä, etten olisi venäjämielinen?

Neiti

Toinen venäläinen, jonka muistan, oli helsinkiläinen neiti Paulus (ent.Pavlov). Hän omisti talon, jossa asuimme äitini ja veljeni kanssa 1950-luvulla Tuusulan Hyrylässä.

Neiti, kutsuimme häntä kunnioittavasti vain neidiksi, vietti välillä viikonloppuja talonsa toisessa päässä olleessa asunnossa. Muistan hänen kävelynsä omaa asuntoaan kohti. Hän oli mielestäni hieno ja rikas. Niin ajattelin. Hänellä oli tyylikäs pusero ja ratsastushousut. Sellaiset lantion kohdalta levitetyt. Jaloissaan hänellä oli kiiltävät, pitkävartiset, mustat, ratsastussaappaat. Ja kädessä ratsupiiska.  Hän näet harrasti ratsastusta Tuusulassa. Kerran hän kutsui minut asuntoonsa. Muistan, että siellä oli hienoja posliiniesineitä. Sain jonkun makeisenkin häneltä.

Hänen pyytämänsä vuokra oli kohtuullinen, muuten emme olisi voineet siinä talossa asuakaan. Asuntomme oli pieni, keittiö ja kamari. Keittiössä oli puuhella, jolla valmistettiin ruokaa. Oli meillä kyllä yksi keittolevy, joka kuumeni sähköllä.

Kamarissa meillä oli radio. Telefunken. Siinä oli bakeliittikuori ja kun siihen laittoi virran päälle kesti jonkin aikaa ennenkuin ääni alkoi kuulua. Sen sisällä oli muutama radioputki, jotka lämpenivät. Siihen tuli kerran vika ja äiti kutsui tutun miehen korjaamaan sitä. Olin jonkun verran lukenut radiotekniikkaa ja tiesin, että lämpenevät osat ovat radioputkia. Korjaamaan tullut mies sanoi niitä lampuiksi. Ajattelin, ettei hän tiedä radiotekniikasta paljoakaan, kun sanoo radioputkia lampuiksi. Korjattua hän ei sitä bakeliittikuorista pientä radioa saanut. Se taisi korjaantua sillä, kun itse pyörittelin voimakkuuden säätönuppia, niin äänen katkeileminen ja särö poistui.

Veljeni opiskeli Helsingissä korkeakoulussa. Hänestä tuli opettaja. Opiskeluun kuului pianon soiton oppiminen. Saimme lainaksi pienikokoisen, poljettavan harmoonin. Eihän siihen pieneen mökkiin olisi pianoa saanut helposti mahtumaankaan. Kun olin yksin kotona, soittelin sillä harmoonilla. En osannut käyttää nuotteja. Poljin, ja soitin korvakuulolta sitä, mikä kuulosti hyvältä.

Mökin pienessä kamarissa oli pönttöuuni, jota piti talvella lämmittää joka ilta. Lämpöä riitti koko yöksi. Palella ei tarvinnut.

Asuimme siinä mökissä useita vuosia. Harvoin näimme Pauluksen neitiä. Ei hänen tarvinnut meillä käydä. Vuokra oli pieni ja äitini pystyi sen maksamaan.

Meillä ei sanottu ”ryssä on ryssä, vaikka voissa paistettais”.

Pitäisikö minun nyt alkaa vihata kaikkia venäläisiä, etten olisi venäjämielinen?

Jakolinjoja

Me ihmiset olemme innokkaita lyömään leimoja toisiimme. Jos minulla on väärä leima, en kuulu joukkoon, minua karsastetaan, mahdollisesti jopa kartetaan.

Korona aikana – eikä se ole vieläkään päättynyt – jos et käytä maskia, olet ”vastuuton ja viruslinko”. Julkisilla paikoilla lähellä olevat ihmiset voivat karttaa sinua kuin ruttotautista, huomautella, tai vähintään katsoa vahvasti moittien.

Ellet ole ottanut riittävää määrää rokotteita et saa koronapassia. Silloin et voi nyt matkustaa ulkomaille lentokoneella. Se ei tietenkään haittaa sitä osaa kansasta, joka ei ole edes aikeissa matkustaa ulkomaille. Jotkut voivat kuitenkin kokea olevansa näkymättömän teräsaidan ympäröimässä vankilassa, koska eivät ole katsoneet tarpeelliseksi ottaa koronarokotuksia. Heiltä evätään pääsy lentokoneeseen. Koronapassia saatetaan vaatia joissain maissa myös muilla liikennevälineillä maahan pyrkiviltä ihmisiltä.

Tällä hetkellä on menossa jako venäjämielisiin ja muihin. Sain kuulla olevani venäjämielinen, kun en lähtenyt toistamaan tuttua lausetta ”ryssä on ryssä, vaikka voissa paistettas”. Kerroin vakaan kantani, että tavallisia Venäjän kansalaisia ei pidä syyllistää maan johdon tekemistä päätöksistä ryhtyä sotaan Ukrainassa. Mielipiteeni venäläisistä olivat leimaajan mielestä liian positiivisia. Nyt käynnissä oleva sota on todella hirveä ja meillä jaetun tiedon mukaan aloittaja on yksiselitteisesti Venäjän valtion nykyinen johto.

Elämäni ensimmäinen kohtaamani venäläinen oli jatkosodan jälkeen Suomessa, Tuusulan Hyrylässä, asunut sotavanki. Hän oli lyhyt, ehkä 50 vuotias, vaaleatukkainen mies, joka kävi pilkkomassa meille puita. Hän sai vapaasti kulkea kylällä. Ei häntä tarvinnut vartioida. Hän teki työnsä, emmekä me lapset häntä pelänneet. Ei hän meille puhunut, ei ehkä osannut puhua suomea.

Olen tähänastisen elämäni aikana kohdannut useita venäläisiä Suomessa. Mitään kielteisiä muistoja ei minulla heistä ole. Käynnissä oleva sota on todella järkyttävä. Venäjän nykyhallinnon ja armeijan päätöksiä, sekä toimenpiteitä en voi hyväksyä. Silti kysyn:

Pitäisikö minun nyt vihata kaikkia venäläisiä, koko Venäjän kansaa, ettei minuun lyötäisi
leimaa ”venäjämielinen” ?

Pekka Sevanto

Rakkautta, vai kiusaus?

Rakkaus ei ole pelkkä tunne, vaan myös tekoja, ja teoista kieltäytymistä.

Tänä aikana seksuaalisia tunteita ja seksuaalisia käyttäytymismuotoja sanotaan usein rakkaudeksi. Se on yksipuolinen, ja todellista rakkautta vääristävä, ilmaus.  Seksuaaliset tunteet voivat herätä melkein missä vain ja ne voivat tulla myös aviomiehelle, tai vaimolle ja kohdistua avioliiton ulkopuoliseen henkilöön. Silloin ei ole kysymys rakkaudesta, vaan kiusauksesta.

Tunteita emme voi käskeä. Ne tulevat ja menevät. Niiden ei kuitenkaan tarvitse aina antaa ohjata käyttäytymistämme ja toimintaamme.

Tästä on itsellänikin kokemusta. Vuosikymmeniä sitten työpaikalleni tuli uusi naistyöntekijä, Kaarina (ei oikea nimi). Jostain syystä esimieheni sijoitti hänet kanssani samaan huoneeseen. Kättelimme ja toivotin hänet tervetulleeksi. Kättely vaikutti kuin sähköisku. Välillämme alkoi heti kipinöidä. Hormoonit hyrräsivät voimakkaasti. Yritimme kuitenkin työskennellä normaalisti. Kahvi- ja lounastauot vietimme yhdessä työpaikan ravintolassa kaksin, tai yhdessä muiden työtovereidemme kanssa.

Tunnistimme tunteemme ja ne olivat molemminpuolisia. Tunnustavana kristittynä kärsin tilanteesta. Vaimolleni en kertonut mitään, eikä hän ollut mitään havainnutkaan, kun kerroin tästä hänelle myöhemmin. Koko episodi kesti ehkä kuukauden verran. Sinä aikana luin kotona Raamattua ja rukoilin, että Herra vapauttaisi minut tästä kiusauksesta. Alla oleva Raamatun lause tuli tutuksi ja siihen vetosinkin rukouksissani.

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.  1.Kor.10:13

Jumala ei todellakaan antanut Kaarinan ja minun väliseni kiusauksen käydä ylivoimaiseksi, vaan hän auttoi meitä siinä, ettemme antautuneet tunteidemme vietäviksi. Jos olisimme antaneet mennä tunteidemme mukaisesti, olisi seurauksena ollut todennäköisesti kaksi rikkoutunutta avioliittoa ja runsaasti inhimillistä kärsimystä.

Muistan elävästi, kun erään viikonlopun jälkeen menin töihin maanantaina aamulla ja tunsin, että nyt se kiusaus on poissa. Aivan ihmeellinen rauha tuli sisimpääni. Samaa varmaan koki Kaarinakin. Jumalan avulla pystyimme voittamaan väärät halumme. Muistaakseni sen jälkeen, kun hormoonitoimintamme oli asettunut normaaliin uomiinsa olimme kahden hississä ja keskustelimme, kurottui Kaarina puoleeni ja antoi suukon poskelleni. Seisoin kuin kapakala, en kietonut käsiä hänen ympärilleen, mutta toki olin mielissäni saamastani suukosta.

Kiusaus oli kuitenkin voitettu. Kiitos Jumalalle!

Pekka Sevanto

Muisto 1980-luvulta.

Eduskuntavaalien lähestyessä

On jälleen se aika, että saamme piakkoin äänestää henkilöitä Suomen eduskuntaan. Harvoin tulee ajatelleeksi, että Suomen eduskunnan historia ulottuu kauemmaksi kuin vuoteen 1917, eli itsenäistymisvuoteemme saakka.

Jo Ruotsin vallan aikana oli maassamme edustusto, joka hoiti yhteiskunnallisia asioita ja vieraili läntisessä naapurimaassamme kuninkaan luona, koska siihen aikaan Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa. Edustusto säilyi Venäjän voitettua Ruotsin sodissa ja maamme jouduttua osaksi Venäjän suuriruhtinaskuntaa.

Osa siitä ajasta, jolloin Suomi oli osa Venäjää, oli suhteellisen rauhallista, mutta Nikolai toisen aikana alkoivat sortotoimet. Kansassamme voimistui halu itsenäistyä ja irtautua Venäjän vallan alta. Sortotoimet kasvattivat suomalaisten itsenäistymishaluja ja vaikuttivatkin päinvastoin, kuin keisari oli suunnitellut. Venäjä ajautui kriisiin vuonna 1905 Japanille hävityn sodan vuoksia ja Suomen säätyvaltiopäivät oli yhtenäinen tehdessään keisarille ehdotuksen yksikamarisen, ja yleisellä äänioikeudella, valittavan eduskunnan perustamisesta. Keisari hyväksyi esityksen vuonna 1906. Näin sai alkunsa Suomen eduskunta.

Säätyvaltiopäivät oli vuosikymmenien aikana laatinut lakeja jo noin 400. Lakien määrä oli siis siihenkin aikaan jo melkoinen.

Tämän hetken tilanne Suomessa on se, että voimassaolevien lakien määrää ei tiedetä. Niitä ei siis ole saatavilla kootusti painettuna, ei myöskään digitaalisessa muodossa.

Tavallisen kansalaisen silmissä tilanne on vähintäänkin absurdi ja herättää kysymyksiä. Kuinka todennäköistä on se, että voin saada syytteen jonkun jo hieman syrjään jääneen, mutta edelleen voimassa olevan lakipykälän perusteella? Kovin todennäköistä se ei ole, mutta mahdollista kuitenkin. Voi perustellusti kysyä, voiko suuri lakien ja asetusten määrä johtaa kansalaisten kannalta jo turvattomuuteen valtiovallan taholta? Lait ja kansalaisten oikeuskäsitys eivät suinkaan aina ole sama asia.

Onko yhtään sellaista henkilöä ehdolla eduskuntavaaleissa, joka olisi kiinnostunut liiallisen lakiviidakon karsimisesta? En ole toistaiseksi nähnyt minkään puolueen, tai ehdokkaan edes vihjaisevan siihen suuntaan, että maassamme on liikaa maallisia lakeja ja asetuksia. Vai luotetaanko yksinkertaisesti siihen, että vanhemmat, edelleen voimassaolevat, lait lakkaavat olemasta voimassa aikojen kuluessa, kun niitä ei enää käytetä?

Yletön lakien ja asetusten määrä on voinut osaltaan aiheuttaa sen, että oikean ja väärän raja on hämärtynyt. Oikeuden hakemisesta ja käytöstä on tullut entistä hitaampaa, koska taitava lakiasiantuntija voi löytää lakiviidakosta jonkun lain, jolla voidaan vastustaa syyttäjän toimia ja jopa saattaakin oikeudenhakija itse syytetyksi. Oikeudenkäytöstä on valitettavasti tullut liian usein farssi.

Nykyään kansalaiset myös turvautuvat oikeudenkäyttöön ajoittain liiankin helposti. Monet riita-asiat olisi yksinkertaisempaa, ja edullisempaa, hoitaa sopimalla vastapuolen kanssa. Myös näin kyllä tehdäänkin.

Tärkein seikka, joka on vähentänyt kansan tajua siitä mikä on oikein ja mikä väärin, on se, että on ajauduttu kauemmas kristinuskosta ja sen edustamasta moraalista ja oikeuskäsityksestä. Raamatun selkeäkin sana on sysätty syrjään. Tilalle on tullut tulkinta ja kaiken suhteellistaminen. Nykyaikaista on hylätä selkeät moraaliohjeet, joita Raamatusta löytyy.

Viime vuosikymmeninä ovat pääasiallisina arvoina kansanedustajien enemmistöllä olleet liberalismi, eli ylikorostunut sallivuus ja vankka usko ihmisten ja ihmiskunnan kykyyn ratkaista jopa koko maapalloa koskevia ongelmia. Sallivuus on selkeimmin tullut esille ihmisen seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Valheellisella ja massiivisella informaation määrällä on johdatettu suuri joukko kansaa harhaan mm. väitöksillä, että ihmisellä on enemmän sukupuolia kuin kaksi. Suomessa toimii järjestö, joka saa taloudellista tukea valheidensa levittämiseksi monelta taholta. Tietääkseni myös julkinen sektori tukee sitä.

Jumala lahjoitti Mooseksen aikana kansalle varsin lyhyen lain. Siinä on vain 10 käskyä. Sitäkään lakia ei kukaan ihminen pysty täysin noudattamaan. Se laki on kuitenkin ollut maallisenkin lainsäädännön perustana jo kauan. Raamattu sisältää myös yksityiskohtaisia ja edelleen sovellettavissa olevia ohjeita moneen muuhunkin yhteiskunnallisen elämän alueeseen, esimerkiksi perheille, seksuaalielämään ja perintöasioihin.

Toivon, että Suomen kansa valitsee uuteen eduskuntaan enemmän niitä ehdokkaita, jotka tosissaan haluavat etsiä Jumalan tahtoa elämässään ja hakevat neuvoja maailman eniten myydystä kirjasta, Raamatusta.

Voimme olla kiitollisia Kaikkivaltiaalle, että Hän ei ole hylännyt meitä kansana, vaan meillä on vielä aikaa ja mahdollisuus etsiä Hänen tahtoaan ja rukoilla sen noudattamiseen voimia.

Pekka Sevanto, Kuopio

Lähteitä: Eduskunnan lyhyt historia http://www.eduskunta.fi

Vuosi vaihtuu

Sain kuvassa näkyvät sanat tänään, vuoden viimeisenä päivänä. Teksti oli niin hyvä, että päätin jakaa sitä ja myös miettiä tarkemmin sen sanomaa.

Toki tältä päättymässä olevalta vuodelta on jäänyt mieleen moniakin asioita. Onko niistä joku, jota rakastan? Sana ”rakastaa” on niin voimakas, että ehkäpä korvaisin koko lauseen sanoilla ”jääköön muistiini parhaat asiat tältä vuodelta”.

Henkilökohtaisesti olen kiitollinen siitä, että huolimatta vuoden aikana olleista sairauksista, on oma ja vaimoni terveys edelleen suhteellisen hyvä. Pystymme hoitamaan omat asiamme, näemme ja kuulemme kohtuullisen hyvin ja liikumme ilman apuvälineitä. Nuo ovat suuria kiitollisuuden aiheita.

Muutimme uuteen kotiin elokuun lopussa ja muuttokin sujui paljon paremmin kuin ehkä ennakkoon ajattelimme. Saimme apua erityisesti vaimoni pojalta ja hänen vaimoltaan. Ihme kyllä, pystyimme myös jonkun verran karsimaan tavaroita ennen muuttoamme. Sopeutuminen uuteen kotiin ja asuinalueeseen on sujunut oikeastaan yllättävänkin hyvin.

Mitä sitten kaipaan ensi vuodelta? Toki toivomme, että kuntomme säilyisi nykyisen kaltaisena.

Maailman tilanteesta ykköstoivomuksenamme on Ukrainan sodan päättyminen.

Sen mitä muistimme, ja mielemme, taakkana kantavat, toivomme todella vähenevän ja vähitellen unohtuvan myös. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että jos muisti toimii terveesti, se unohtaa kärsimänsä vääryydet. Näin vanhemmiten olen alkanut ymmärtää, että ihmisen muisti on joissain asioissa liiankin hyvin vanhoja asioita säilyttävä.

On kyllä totta se, että mikäli kertaamme mielessämme menneitä asioita olivat ne sitten ikäviä, tai hyviä, voi nykyhetken asiat jäädä huonolle hoidolle.

Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Jes. 43:18

Pekka Sevanto, Kuopio, 31.12.22

Yleisurheilun superkesä

Yleisurheilusta kiinnostuneet ovat taas saaneet seurata maailman parhaiden yleisurheilijoiden suorituksia television ja muun median välityksellä. Itselleni oli yllätys, että MM-kisat järjestettiin nyt ensimmäisen kerran historiansa aikana USA:ssa. Olen ollut siinä käsityksessä, että USA on ollut, sekä viime vuosisadalla, että tällä, yksi yleisurheilun keskusmaita maailmassa. TV selostaja kertoi, että Eugene, Oregon, on kaupunki, jota USA:ssa pidetään varsinaisena yleisurheilun pääpaikkana koko liittovaltion alueella. USA:ssa on kyllä monia kaupunkeja, joissa on yliopisto, joissa yleisurheilijoita kannustetaan ja tuetaan voimallisesti.

Suomalaisten joukkue on kokonaista 36 urheilijaa ja se on paljon, jos ajatellaan pelkästään menestys mahdollisuuksia. Kovin monelta urheilijaltamme ei etukäteen voinut odottaa mitalisijoja. Tähän mennessä ei niitä ole tullutkaan. Seiväshyppääjä Wilma Murron kuudes sija on ollut toistaiseksi suomalaisten paras sijoitus.

Ehkä yksi suurimmista pettymyksistä on itselleni ollut Topi Raitasen putoaminen loppukilpailusta. Häneltä saatiin siihen selvä selitys haastattelussa. ”Mikään ei pysynyt sisällä.” Jotain ongelmia ruoansulatuksessa hänellä oli. Kun energiatankkausta ei pysty tekemään ennen kilpailua, ei tulos kilpailussa voi olla hyvä.

Yleisurheilun asema suomalaisessa urheilumaailmassa ei ole läheskään yhtä hyvä, kuin se oli 1970-luvulla. Se joutuu kilpailemaan harrastajista kasvaneen lajikirjon myötä. Kaikki potentiaaliset menestyjät eivät ala harrastaa yleisurheilua. Menestyvä yleisurheilija on tukijoukoistaan huolimatta loppujen lopuksi yksilöurheilija, joka kokee median luoman menestyspaineen oman persoonansa mukaisesti. Painetta luo median lisäksi some nykyään. Kohtelu epäonnistunutta urheilijaa, valmennusta ja joukkueen valitsijoita kohtaan voi olla murskaavaa, jopa julmaa.

Takuuvarmasti valitsijoita moititaan rahojen tuhlaamisesta, kun joukkuetta kasvatettiin suureksi, vaikkei menestysodotuksia ollut. Itse en moiti. Mielestäni on hyvä, että nuoria suomalaisia lähetetään kansainvälisiin kisoihin, vaikka realistiset menestystoiveet ovat alhaiset.

On hienoa nähdä MM kisoissa kilpailevien eri maanosista tulleiden, ihonväriltään erilaisten, eri kieliä puhuvien urheilijoiden keskinäinen ystävyys. Se ilmenee mm. siten, että kilpailijaa kannustetaan hyviin suorituksiin, vaikka se tarkoittaisi oman sijoituksen heikkenemistä.

Tämä kesä on oikea yleisurheilufanien superkesä: heinäkuussa MM-kisat, elokuussa EM-kisat ja kauden päättää perinteisesti Suomi-Ruotsi maaottelu. Jossain välissä ovat Kalevan kisatkin.

Kiitos kaikille suomalaisille urheilijoille, heidän taustajoukoilleen ja yleisurheilun taloudellisille tukijoille!

Pekka Sevanto, Kuopio

Julkaistu Savon Sanomissa 21.7.22

Navigointia KYSiin ?

 
Vas. KYS Kaarisairaala, oik. Parkkihalli

Olipa erittäin hyvä kirjoitus Jukka Patrakalta ”Sairaalla suunta hukassa” Savon Sanomissa 17.5.17. Oli helppo ”kulkea” hänen kanssaan kuumeisena KYSin sokkeloissa. Varmasti ovat kaikki asianosaiset tehneet parhaansa, että avuntarvitsijat löytäisivät mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti oikeaan paikkaan. Totta on, että kovassa kuumeessa havaintokyky heikkenee, tosin voi se heiketä monista muistakin syistä. KYSin tapainen mammuttirakennus järjestelmineen kyllä eksyttää terveenkin ihmisen. Siellä, jos missä tarvittaisiin navigaattoria. Kännykkä taskuun, kuulokkeet korville ja navigaattori päälle. Ehkä tämä on tulevaisuutta, ja jossain jo nykyisyyttäkin.

Kun, tai jos, tuollainen järjestelmä tulee, varokaamme törmäilemästä nurkkiin ja toisiimme! Navigaattori ei aina osaa ilmoittaa ajoissa ”Käänny vasemmalle, käänny vasemmalle ja sen jälkeen kymmenen askeleen päästä oikealle!”. Opastus voi tulla vielä vaikeammaksi, jos järjestelmä sekoaa ja alkaakin antaa ohjeita esimerkiksi somalin kielellä supisuomalaiselle potilaalle. Entä jos ohjeet tulevatkin savonkielellä, jollekin vain arabiaa osaavalle maahan muuttaneelle henkilölle?

Odotan mielenkiinnolla KYSin tulevia teknisiä uudistuksia. Sitä ennen aion säästää rahaa jääkiekkovarusteisiin, mieluummin maalivahdin asusteisiin. Ne ovat välttämättömät tulevaisuuden KYSissä kuljettaessa älytekniikan ohjauksessa.

Julkaistu Savon Sanomissa 21.5.2017