Eduskuntavaalien lähestyessä

On jälleen se aika, että saamme piakkoin äänestää henkilöitä Suomen eduskuntaan. Harvoin tulee ajatelleeksi, että Suomen eduskunnan historia ulottuu kauemmaksi kuin vuoteen 1917, eli itsenäistymisvuoteemme saakka.

Jo Ruotsin vallan aikana oli maassamme edustusto, joka hoiti yhteiskunnallisia asioita ja vieraili läntisessä naapurimaassamme kuninkaan luona, koska siihen aikaan Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa. Edustusto säilyi Venäjän voitettua Ruotsin sodissa ja maamme jouduttua osaksi Venäjän suuriruhtinaskuntaa.

Osa siitä ajasta, jolloin Suomi oli osa Venäjää, oli suhteellisen rauhallista, mutta Nikolai toisen aikana alkoivat sortotoimet. Kansassamme voimistui halu itsenäistyä ja irtautua Venäjän vallan alta. Sortotoimet kasvattivat suomalaisten itsenäistymishaluja ja vaikuttivatkin päinvastoin, kuin keisari oli suunnitellut. Venäjä ajautui kriisiin vuonna 1905 Japanille hävityn sodan vuoksia ja Suomen säätyvaltiopäivät oli yhtenäinen tehdessään keisarille ehdotuksen yksikamarisen, ja yleisellä äänioikeudella, valittavan eduskunnan perustamisesta. Keisari hyväksyi esityksen vuonna 1906. Näin sai alkunsa Suomen eduskunta.

Säätyvaltiopäivät oli vuosikymmenien aikana laatinut lakeja jo noin 400. Lakien määrä oli siis siihenkin aikaan jo melkoinen.

Tämän hetken tilanne Suomessa on se, että voimassaolevien lakien määrää ei tiedetä. Niitä ei siis ole saatavilla kootusti painettuna, ei myöskään digitaalisessa muodossa.

Tavallisen kansalaisen silmissä tilanne on vähintäänkin absurdi ja herättää kysymyksiä. Kuinka todennäköistä on se, että voin saada syytteen jonkun jo hieman syrjään jääneen, mutta edelleen voimassa olevan lakipykälän perusteella? Kovin todennäköistä se ei ole, mutta mahdollista kuitenkin. Voi perustellusti kysyä, voiko suuri lakien ja asetusten määrä johtaa kansalaisten kannalta jo turvattomuuteen valtiovallan taholta? Lait ja kansalaisten oikeuskäsitys eivät suinkaan aina ole sama asia.

Onko yhtään sellaista henkilöä ehdolla eduskuntavaaleissa, joka olisi kiinnostunut liiallisen lakiviidakon karsimisesta? En ole toistaiseksi nähnyt minkään puolueen, tai ehdokkaan edes vihjaisevan siihen suuntaan, että maassamme on liikaa maallisia lakeja ja asetuksia. Vai luotetaanko yksinkertaisesti siihen, että vanhemmat, edelleen voimassaolevat, lait lakkaavat olemasta voimassa aikojen kuluessa, kun niitä ei enää käytetä?

Yletön lakien ja asetusten määrä on voinut osaltaan aiheuttaa sen, että oikean ja väärän raja on hämärtynyt. Oikeuden hakemisesta ja käytöstä on tullut entistä hitaampaa, koska taitava lakiasiantuntija voi löytää lakiviidakosta jonkun lain, jolla voidaan vastustaa syyttäjän toimia ja jopa saattaakin oikeudenhakija itse syytetyksi. Oikeudenkäytöstä on valitettavasti tullut liian usein farssi.

Nykyään kansalaiset myös turvautuvat oikeudenkäyttöön ajoittain liiankin helposti. Monet riita-asiat olisi yksinkertaisempaa, ja edullisempaa, hoitaa sopimalla vastapuolen kanssa. Myös näin kyllä tehdäänkin.

Tärkein seikka, joka on vähentänyt kansan tajua siitä mikä on oikein ja mikä väärin, on se, että on ajauduttu kauemmas kristinuskosta ja sen edustamasta moraalista ja oikeuskäsityksestä. Raamatun selkeäkin sana on sysätty syrjään. Tilalle on tullut tulkinta ja kaiken suhteellistaminen. Nykyaikaista on hylätä selkeät moraaliohjeet, joita Raamatusta löytyy.

Viime vuosikymmeninä ovat pääasiallisina arvoina kansanedustajien enemmistöllä olleet liberalismi, eli ylikorostunut sallivuus ja vankka usko ihmisten ja ihmiskunnan kykyyn ratkaista jopa koko maapalloa koskevia ongelmia. Sallivuus on selkeimmin tullut esille ihmisen seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Valheellisella ja massiivisella informaation määrällä on johdatettu suuri joukko kansaa harhaan mm. väitöksillä, että ihmisellä on enemmän sukupuolia kuin kaksi. Suomessa toimii järjestö, joka saa taloudellista tukea valheidensa levittämiseksi monelta taholta. Tietääkseni myös julkinen sektori tukee sitä.

Jumala lahjoitti Mooseksen aikana kansalle varsin lyhyen lain. Siinä on vain 10 käskyä. Sitäkään lakia ei kukaan ihminen pysty täysin noudattamaan. Se laki on kuitenkin ollut maallisenkin lainsäädännön perustana jo kauan. Raamattu sisältää myös yksityiskohtaisia ja edelleen sovellettavissa olevia ohjeita moneen muuhunkin yhteiskunnallisen elämän alueeseen, esimerkiksi perheille, seksuaalielämään ja perintöasioihin.

Toivon, että Suomen kansa valitsee uuteen eduskuntaan enemmän niitä ehdokkaita, jotka tosissaan haluavat etsiä Jumalan tahtoa elämässään ja hakevat neuvoja maailman eniten myydystä kirjasta, Raamatusta.

Voimme olla kiitollisia Kaikkivaltiaalle, että Hän ei ole hylännyt meitä kansana, vaan meillä on vielä aikaa ja mahdollisuus etsiä Hänen tahtoaan ja rukoilla sen noudattamiseen voimia.

Pekka Sevanto, Kuopio

Lähteitä: Eduskunnan lyhyt historia http://www.eduskunta.fi

Is new always better than old?

Microsoft has informed me several times that my PC is not suitable for Windows 11. It doesn’t bother me because both PC and Windows 10 are working well. I do not have any need to buy a new PC and install Windows 11 so far.

I understand that business must go on and marketing new windows versions is important to Microsoft as well as planning and marketing new PC’s is important to PC factories.

In commercial world, newness is important value regardless of does it give any benefits to buyers or not.

Computer business is not the most eager pushing novelties to markets. I think that for garment business it is lifeline. I’ve noticed during decades that e.g. I cannot find pullover I’d want to get, because fashion has changed and there simply doesn’t exist any pullovers available. It looks like an old Soviet economical system. For this year there are only black boots, perhaps after 5 years there are brown boots available.

In vehicle business it’s the same. Every year we get new automobile models. Sometimes I’ve seen that some good and useful features has been left away from new models. Why? Because every year must be new models and when there is no new useful features let’s take some feature away. May be next year or after several years the good feature is back again.

That’s business life.  😀 

I have almost 30 years old outdoor sweater. It’s zipper has stuck. Thank God, here in Kuopio, Finland we have a small shop ”Nappi ja nauha” (Button and ribbon). They can fix it and it costs only 5 €. Otherwise that sweater is good, but certainly out of fashion. Perhaps after some years it is really fashionable, who knows.

I wish you dear reader God’s blessings (joy, peace and power)!

Pekka Sevanto

old nerd

Kuopio, Finland

Natasha

Olin ATK-suunnittelijana Helsingissä, tavaratalo Stockmannilla 1980-luvulla. Meille tuli uusi työtoveri, Natasha. Hän oli syntynyt Viipurissa, tutustunut suomalaiseen mieheen, mennyt naimisiin ja muuttanut Suomeen. Hänestä tuli huonetoverini.

Teimme töitä ja välillä myös keskustelimme. Hän oli kommunistisen Neuvostoliiton kasvatti ja aluksi pukeutui vihreään housupukuun. Mieleeni tuli, että hän näytti partisaanilta. Partisaani hän ei ollut, muistaakseni hän kertoi olleensa agitaattori. Kommunistisessa maailmassa agitaattori oli kunnioitettu henkilö, jonka tehtävä oli valistaa tietämättömiä ihmisiä Marxin ja Leninin opeista. Ehkä hän halusi käännyttää minutkin kommunistiksi. En tiedä. Mitään pitkiä ideologisia keskusteluja emme käyneet. Teimme töitä. Siihen aikaan olin vapaa-aikoinani hyvin aktiivi radioamatööri. Pidin yhteyksiä sähkötyksellä ja puheella kaikkialle maailmaan, myös Venäjälle. Opettelin muutaman sanan ja lauseen venäjää, että pystyin pitämään lyhyitä radioyhteyksiä venäläisten kanssa venäjäksi. Radioyhteyksistä lähetin todisteeksi QSL-kortin, johon olin liimannut venäjänkielisiä Raamatun lauseita. Sain jonkun verran venäjän kielisiä kirjeitä Neuvostoliitosta. Natasha käytti vapaa-aikaansa ja käänsi ne minulle suomeksi. Vastasin kirjeet lähettäneille englanniksi, koska uskoin, että löytyy joku, joka kääntää kirjeeni venäjäksi.

Natashan, eli Natskun, pukeutuminen muuttui niiden vuosien aikana, kun olimme työtovereita. Hän alkoi pukeutua hienosti mekkoon, puseroihin, leninkiin, siis ladylike tyyliin. Vihreä housupuku jäi historiaan. Hän otti tehtäväkseen opettaa meitä suomalaisjuntteja käyttäytymään kuin herrasmiehet naisia kohtaan. Kun porukalla menimme lounaalle, hän huomautti, ellei joku meistä suomalaisjunteista älynnyt avata hänelle, ja muille naispuolisille työtovereillemme, ovea päästääksemme heidät edellemme.

Valitettavasti Natasha, hänen tyttärensä ja koiransa, kuolivat Teneriffalla hotellihuoneessa kaasuun. Hotellihuoneen kylpyhuoneessa oli vesisäiliö, josta tuli lämmin vesi. Lämmitysenergiana oli kaasu. Vesi lämmitettiin kylpyhuoneessa. Laitteisiin oli tullut vika yöllä, liekki oli sammunut, mutta kaasua virtasi. Sen seurauksena he kaikki menehtyivät.

Ennen lähtöään Teneriffalle, oli Natasha kertonut yhdelle venäläiselle työtoverilleen, että hänen tekisi mieli mennä kirkkoon. En tiedä ehtikö hän toteuttaa sen.

Olin työpaikan edustajana paikalla, kun Natashalle pidettiin Vantaalla evankelisluterilaisen seurakunnan tiloissa muistotilaisuus. Kerroin siellä muistoni läsnäolijoille.

Pitäisikö minun opetella vihaamaan kaikkia venäläisiä, etten olisi venäjämielinen?

Neiti

Toinen venäläinen, jonka muistan, oli helsinkiläinen neiti Paulus (ent.Pavlov). Hän omisti talon, jossa asuimme äitini ja veljeni kanssa 1950-luvulla Tuusulan Hyrylässä.

Neiti, kutsuimme häntä kunnioittavasti vain neidiksi, vietti välillä viikonloppuja talonsa toisessa päässä olleessa asunnossa. Muistan hänen kävelynsä omaa asuntoaan kohti. Hän oli mielestäni hieno ja rikas. Niin ajattelin. Hänellä oli tyylikäs pusero ja ratsastushousut. Sellaiset lantion kohdalta levitetyt. Jaloissaan hänellä oli kiiltävät, pitkävartiset, mustat, ratsastussaappaat. Ja kädessä ratsupiiska.  Hän näet harrasti ratsastusta Tuusulassa. Kerran hän kutsui minut asuntoonsa. Muistan, että siellä oli hienoja posliiniesineitä. Sain jonkun makeisenkin häneltä.

Hänen pyytämänsä vuokra oli kohtuullinen, muuten emme olisi voineet siinä talossa asuakaan. Asuntomme oli pieni, keittiö ja kamari. Keittiössä oli puuhella, jolla valmistettiin ruokaa. Oli meillä kyllä yksi keittolevy, joka kuumeni sähköllä.

Kamarissa meillä oli radio. Telefunken. Siinä oli bakeliittikuori ja kun siihen laittoi virran päälle kesti jonkin aikaa ennenkuin ääni alkoi kuulua. Sen sisällä oli muutama radioputki, jotka lämpenivät. Siihen tuli kerran vika ja äiti kutsui tutun miehen korjaamaan sitä. Olin jonkun verran lukenut radiotekniikkaa ja tiesin, että lämpenevät osat ovat radioputkia. Korjaamaan tullut mies sanoi niitä lampuiksi. Ajattelin, ettei hän tiedä radiotekniikasta paljoakaan, kun sanoo radioputkia lampuiksi. Korjattua hän ei sitä bakeliittikuorista pientä radioa saanut. Se taisi korjaantua sillä, kun itse pyörittelin voimakkuuden säätönuppia, niin äänen katkeileminen ja särö poistui.

Veljeni opiskeli Helsingissä korkeakoulussa. Hänestä tuli opettaja. Opiskeluun kuului pianon soiton oppiminen. Saimme lainaksi pienikokoisen, poljettavan harmoonin. Eihän siihen pieneen mökkiin olisi pianoa saanut helposti mahtumaankaan. Kun olin yksin kotona, soittelin sillä harmoonilla. En osannut käyttää nuotteja. Poljin, ja soitin korvakuulolta sitä, mikä kuulosti hyvältä.

Mökin pienessä kamarissa oli pönttöuuni, jota piti talvella lämmittää joka ilta. Lämpöä riitti koko yöksi. Palella ei tarvinnut.

Asuimme siinä mökissä useita vuosia. Harvoin näimme Pauluksen neitiä. Ei hänen tarvinnut meillä käydä. Vuokra oli pieni ja äitini pystyi sen maksamaan.

Meillä ei sanottu ”ryssä on ryssä, vaikka voissa paistettais”.

Pitäisikö minun nyt alkaa vihata kaikkia venäläisiä, etten olisi venäjämielinen?

Jakolinjoja

Me ihmiset olemme innokkaita lyömään leimoja toisiimme. Jos minulla on väärä leima, en kuulu joukkoon, minua karsastetaan, mahdollisesti jopa kartetaan.

Korona aikana – eikä se ole vieläkään päättynyt – jos et käytä maskia, olet ”vastuuton ja viruslinko”. Julkisilla paikoilla lähellä olevat ihmiset voivat karttaa sinua kuin ruttotautista, huomautella, tai vähintään katsoa vahvasti moittien.

Ellet ole ottanut riittävää määrää rokotteita et saa koronapassia. Silloin et voi nyt matkustaa ulkomaille lentokoneella. Se ei tietenkään haittaa sitä osaa kansasta, joka ei ole edes aikeissa matkustaa ulkomaille. Jotkut voivat kuitenkin kokea olevansa näkymättömän teräsaidan ympäröimässä vankilassa, koska eivät ole katsoneet tarpeelliseksi ottaa koronarokotuksia. Heiltä evätään pääsy lentokoneeseen. Koronapassia saatetaan vaatia joissain maissa myös muilla liikennevälineillä maahan pyrkiviltä ihmisiltä.

Tällä hetkellä on menossa jako venäjämielisiin ja muihin. Sain kuulla olevani venäjämielinen, kun en lähtenyt toistamaan tuttua lausetta ”ryssä on ryssä, vaikka voissa paistettas”. Kerroin vakaan kantani, että tavallisia Venäjän kansalaisia ei pidä syyllistää maan johdon tekemistä päätöksistä ryhtyä sotaan Ukrainassa. Mielipiteeni venäläisistä olivat leimaajan mielestä liian positiivisia. Nyt käynnissä oleva sota on todella hirveä ja meillä jaetun tiedon mukaan aloittaja on yksiselitteisesti Venäjän valtion nykyinen johto.

Elämäni ensimmäinen kohtaamani venäläinen oli jatkosodan jälkeen Suomessa, Tuusulan Hyrylässä, asunut sotavanki. Hän oli lyhyt, ehkä 50 vuotias, vaaleatukkainen mies, joka kävi pilkkomassa meille puita. Hän sai vapaasti kulkea kylällä. Ei häntä tarvinnut vartioida. Hän teki työnsä, emmekä me lapset häntä pelänneet. Ei hän meille puhunut, ei ehkä osannut puhua suomea.

Olen tähänastisen elämäni aikana kohdannut useita venäläisiä Suomessa. Mitään kielteisiä muistoja ei minulla heistä ole. Käynnissä oleva sota on todella järkyttävä. Venäjän nykyhallinnon ja armeijan päätöksiä, sekä toimenpiteitä en voi hyväksyä. Silti kysyn:

Pitäisikö minun nyt vihata kaikkia venäläisiä, koko Venäjän kansaa, ettei minuun lyötäisi
leimaa ”venäjämielinen” ?

Pekka Sevanto

Rakkaus vai kiusaus?

Rakkaus ei ole pelkkä tunne, vaan myös tekoja, ja teoista kieltäytymistä.
Tänä aikana seksuaalisia tunteita ja seksuaalisia käyttäytymismuotoja sanotaan usein rakkaudeksi. Se on yksipuolinen, ja todellista rakkautta vääristävä, ilmaus. Seksuaaliset tunteet voivat herätä melkein missä, ja milloin, vain. Ne voivat tulla myös aviomiehelle, tai vaimolle ja kohdistua avioliiton ulkopuoliseen henkilöön. Silloin ei ole kysymys rakkaudesta, vaan kiusauksesta.

Tunteita emme voi käskeä. Ne tulevat ja menevät. Niiden ei kuitenkaan tarvitse aina antaa ohjata käyttäytymistämme ja toimintaamme.Tästä on itsellänikin kokemusta. Vuosikymmeniä sitten työpaikalleni tuli uusi naistyöntekijä, Kaarina (ei oikea nimi). Jostain syystä esimieheni sijoitti hänet kanssani samaan huoneeseen. Kättelimme ja toivotin hänet tervetulleeksi. Kättely vaikutti kuin sähköisku. Välillämme alkoi heti kipinöidä. Hormoonit hyrräsivät voimakkaasti. Yritimme kuitenkin työskennellä normaalisti. Kahvi- ja lounastauot vietimme yhdessä työpaikan ravintolassa kaksin, tai yhdessä muiden työtovereidemme kanssa. Tunnistimme tunteemme ja ne olivat molemminpuolisia. Tunnustavana kristittynä kärsin tilanteesta. Vaimolleni en kertonut mitään, eikä hän ollut mitään havainnutkaan, kun kerroin tästä hänelle myöhemmin. Koko episodi kesti ehkä kuukauden verran. Sinä aikana luin kotona Raamattua ja rukoilin, että Herra vapauttaisi minut tästä kiusauksesta. Alla oleva Raamatun lause tuli tutuksi ja siihen vetosinkin rukouksissani.

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13

Jumala ei todellakaan antanut Kaarinan ja minun väliseni kiusauksen käydä ylivoimaiseksi, vaan hän auttoi meitä siinä, ettemme antautuneet tunteidemme vietäviksi. Jos olisimme antaneet mennä tunteidemme mukaisesti, olisi seurauksena ollut todennäköisesti kaksi rikkoutunutta avioliittoa ja runsaasti inhimillistä kärsimystä.
Muistan elävästi kun erään viikonlopun jälkeen menin töihin maanantaina aamulla ja tunsin, että nyt se kiusaus on poissa. Aivan ihmeellinen rauha tuli sisimpääni. Samaa varmaan koki Kaarinakin. Jumalan avulla pystyimme voittamaan väärät halumme. Muistaakseni sen jälkeen, kun hormoonitoimintamme oli asettunut normaaliin uomiinsa olimme kahden hississä ja keskustelimme, kurottui Kaarina puoleeni ja antoi suukon poskelleni. Seisoin kuin kapakala, en kietonut käsiä hänen ympärilleen, mutta toki olin mielissäni saamastani suukosta.

Kiusaus oli kuitenkin voitettu.

Kiitos Jumalalle!

Vuosi vaihtuu

Sain kuvassa näkyvät sanat tänään, vuoden viimeisenä päivänä. Teksti oli niin hyvä, että päätin jakaa sitä ja myös miettiä tarkemmin sen sanomaa.

Toki tältä päättymässä olevalta vuodelta on jäänyt mieleen moniakin asioita. Onko niistä joku, jota rakastan? Sana ”rakastaa” on niin voimakas, että ehkäpä korvaisin koko lauseen sanoilla ”jääköön muistiini parhaat asiat tältä vuodelta”.

Henkilökohtaisesti olen kiitollinen siitä, että huolimatta vuoden aikana olleista sairauksista, on oma ja vaimoni terveys edelleen suhteellisen hyvä. Pystymme hoitamaan omat asiamme, näemme ja kuulemme kohtuullisen hyvin ja liikumme ilman apuvälineitä. Nuo ovat suuria kiitollisuuden aiheita.

Muutimme uuteen kotiin elokuun lopussa ja muuttokin sujui paljon paremmin kuin ehkä ennakkoon ajattelimme. Saimme apua erityisesti vaimoni pojalta ja hänen vaimoltaan. Ihme kyllä, pystyimme myös jonkun verran karsimaan tavaroita ennen muuttoamme. Sopeutuminen uuteen kotiin ja asuinalueeseen on sujunut oikeastaan yllättävänkin hyvin.

Mitä sitten kaipaan ensi vuodelta? Toki toivomme, että kuntomme säilyisi nykyisen kaltaisena.

Maailman tilanteesta ykköstoivomuksenamme on Ukrainan sodan päättyminen.

Sen mitä muistimme, ja mielemme, taakkana kantavat, toivomme todella vähenevän ja vähitellen unohtuvan myös. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että jos muisti toimii terveesti, se unohtaa kärsimänsä vääryydet. Näin vanhemmiten olen alkanut ymmärtää, että ihmisen muisti on joissain asioissa liiankin hyvin vanhoja asioita säilyttävä.

On kyllä totta se, että mikäli kertaamme mielessämme menneitä asioita olivat ne sitten ikäviä, tai hyviä, voi nykyhetken asiat jäädä huonolle hoidolle.

Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Jes. 43:18

Pekka Sevanto, Kuopio, 31.12.22

Yleisurheilun superkesä

Yleisurheilusta kiinnostuneet ovat taas saaneet seurata maailman parhaiden yleisurheilijoiden suorituksia television ja muun median välityksellä. Itselleni oli yllätys, että MM-kisat järjestettiin nyt ensimmäisen kerran historiansa aikana USA:ssa. Olen ollut siinä käsityksessä, että USA on ollut, sekä viime vuosisadalla, että tällä, yksi yleisurheilun keskusmaita maailmassa. TV selostaja kertoi, että Eugene, Oregon, on kaupunki, jota USA:ssa pidetään varsinaisena yleisurheilun pääpaikkana koko liittovaltion alueella. USA:ssa on kyllä monia kaupunkeja, joissa on yliopisto, joissa yleisurheilijoita kannustetaan ja tuetaan voimallisesti.

Suomalaisten joukkue on kokonaista 36 urheilijaa ja se on paljon, jos ajatellaan pelkästään menestys mahdollisuuksia. Kovin monelta urheilijaltamme ei etukäteen voinut odottaa mitalisijoja. Tähän mennessä ei niitä ole tullutkaan. Seiväshyppääjä Wilma Murron kuudes sija on ollut toistaiseksi suomalaisten paras sijoitus.

Ehkä yksi suurimmista pettymyksistä on itselleni ollut Topi Raitasen putoaminen loppukilpailusta. Häneltä saatiin siihen selvä selitys haastattelussa. ”Mikään ei pysynyt sisällä.” Jotain ongelmia ruoansulatuksessa hänellä oli. Kun energiatankkausta ei pysty tekemään ennen kilpailua, ei tulos kilpailussa voi olla hyvä.

Yleisurheilun asema suomalaisessa urheilumaailmassa ei ole läheskään yhtä hyvä, kuin se oli 1970-luvulla. Se joutuu kilpailemaan harrastajista kasvaneen lajikirjon myötä. Kaikki potentiaaliset menestyjät eivät ala harrastaa yleisurheilua. Menestyvä yleisurheilija on tukijoukoistaan huolimatta loppujen lopuksi yksilöurheilija, joka kokee median luoman menestyspaineen oman persoonansa mukaisesti. Painetta luo median lisäksi some nykyään. Kohtelu epäonnistunutta urheilijaa, valmennusta ja joukkueen valitsijoita kohtaan voi olla murskaavaa, jopa julmaa.

Takuuvarmasti valitsijoita moititaan rahojen tuhlaamisesta, kun joukkuetta kasvatettiin suureksi, vaikkei menestysodotuksia ollut. Itse en moiti. Mielestäni on hyvä, että nuoria suomalaisia lähetetään kansainvälisiin kisoihin, vaikka realistiset menestystoiveet ovat alhaiset.

On hienoa nähdä MM kisoissa kilpailevien eri maanosista tulleiden, ihonväriltään erilaisten, eri kieliä puhuvien urheilijoiden keskinäinen ystävyys. Se ilmenee mm. siten, että kilpailijaa kannustetaan hyviin suorituksiin, vaikka se tarkoittaisi oman sijoituksen heikkenemistä.

Tämä kesä on oikea yleisurheilufanien superkesä: heinäkuussa MM-kisat, elokuussa EM-kisat ja kauden päättää perinteisesti Suomi-Ruotsi maaottelu. Jossain välissä ovat Kalevan kisatkin.

Kiitos kaikille suomalaisille urheilijoille, heidän taustajoukoilleen ja yleisurheilun taloudellisille tukijoille!

Pekka Sevanto, Kuopio

Julkaistu Savon Sanomissa 21.7.22

Navigointia KYSiin ?

 
Vas. KYS Kaarisairaala, oik. Parkkihalli

Olipa erittäin hyvä kirjoitus Jukka Patrakalta ”Sairaalla suunta hukassa” Savon Sanomissa 17.5.17. Oli helppo ”kulkea” hänen kanssaan kuumeisena KYSin sokkeloissa. Varmasti ovat kaikki asianosaiset tehneet parhaansa, että avuntarvitsijat löytäisivät mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti oikeaan paikkaan. Totta on, että kovassa kuumeessa havaintokyky heikkenee, tosin voi se heiketä monista muistakin syistä. KYSin tapainen mammuttirakennus järjestelmineen kyllä eksyttää terveenkin ihmisen. Siellä, jos missä tarvittaisiin navigaattoria. Kännykkä taskuun, kuulokkeet korville ja navigaattori päälle. Ehkä tämä on tulevaisuutta, ja jossain jo nykyisyyttäkin.

Kun, tai jos, tuollainen järjestelmä tulee, varokaamme törmäilemästä nurkkiin ja toisiimme! Navigaattori ei aina osaa ilmoittaa ajoissa ”Käänny vasemmalle, käänny vasemmalle ja sen jälkeen kymmenen askeleen päästä oikealle!”. Opastus voi tulla vielä vaikeammaksi, jos järjestelmä sekoaa ja alkaakin antaa ohjeita esimerkiksi somalin kielellä supisuomalaiselle potilaalle. Entä jos ohjeet tulevatkin savonkielellä, jollekin vain arabiaa osaavalle maahan muuttaneelle henkilölle?

Odotan mielenkiinnolla KYSin tulevia teknisiä uudistuksia. Sitä ennen aion säästää rahaa jääkiekkovarusteisiin, mieluummin maalivahdin asusteisiin. Ne ovat välttämättömät tulevaisuuden KYSissä kuljettaessa älytekniikan ohjauksessa.

Julkaistu Savon Sanomissa 21.5.2017

 

Korona viestintäkö onnistunutta?

Edesmennyt viestinnän professori Osmo A. Wiio laati aikoinaan viestinnän lain. Mallina laille oli varmasti Murphyn laki. Wiion lain ensimmäisessä pykälässä sanotaan näin:

Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.

Wiio laati lakipykälät pilke silmäkulmassa. En tiedä kuinka paljon hänellä oli tosiperäistä kokemusta siitä, kuinka valitettavan oikeaan osuneita pykälistä tulikaan.

Korona aika alkoi noin puolitoista vuotta sitten. Oma reaktioni siihen oli ensi alkuun se, että minun ja vaimoni tuskin tarvitsee muuttaa mitään elämäntavassamme. Kun kaksi eläkeläistä elää pääosin kahdestaan, ei harrasta iltamenoja ravintoloissa, tai pubeissa ja sosiaaliset kontaktitkin ovat vähäiset, ei juurikaan tarvitse muuttaa mitään. Viikottain kävimme kyllä jumalanpalveluksissa. Niissä tapasimme (=näimme) enemmän ihmisiä. Tartuntariski oli oman käsitykseni mukaan pieni.

Kohu asian ympärillä kasvoi ja hallitus alkoi pitää lähes päivittäin tiedotustilaisuuksia yhdessä THL:n ja STM:n asiantuntijoiden kanssa. Paniikki maassamme kasvoi. Vuoden 2020 keväällä tuli maskiasia esille. Ensimmäiset julkisen median välittämät tiedot olivat, että kasvo- ja nenäsuojuksista ei ole juuri mitään hyötyä viruksen leviämisen ehkäisyssä. Tuon tiedon perimmäinen syy tuli kyllä hyvin pian selväksi kansalaisille. Maskeja ei vaan ollut maassamme riittävästi saatavilla. Olivatko ensimmäiset maskiasiaa koskevat viestit tarkkaan harkittuja? Ja perustuivatko ne harhaluuloon, että Suomen kansa uskoo kaiken mitä julkinen media tuo hallituksen ja viranomaisten nimissä julki?

Viime vuoden syksyllä olikin sitten vuorossa toisenlainen viesti kansalaisille. Maskit ovatkin hyödyllisiä. Niiden käyttöä suositeltiin voimakkaasti sekä THL:n, STM:n, että hallituksen taholta. Myös AVIt ohjeistivat asiasta. Eikä mennyt, kuin muutama kuukausi, niin maskisuosituksesta olikin tullut pakko moniin  paikkoihin ja tilanteisiin. Eikä loppua maskien käytölle ole näkyvissä. Todennäköisesti jotkut käyttävät niitä vielä pitkään senkin jälkeen, kun suositus on poistettu ohjeista.

Edellä kertomani episodi juurrutti perustellun epäillyn hallituksen, THL:n, STM:n ja aluehallintovirastojen jakamaan informaatioon.

Olen lukenut viruksesta mielestäni aivan asiallista informaatiota Wikipediasta enimmäkseen englannin kielellä, mutta myös suomeksi. Koska en ole tiedemies, en tietenkään ole voinut kaikkea ymmärtää. Mieleeni jäi, että kyse on erittäin vaikeasti havaittavasta ja torjuttavasta mikroskooppisesta järjestelmästä. Oma käsitykseni on, että haitallisten viruksien leviämistä voidaan jossain määrin estää ja torjua. Ne ovat kuitenkin nopeasti muuntautuvia, joten niitä vastaan kehitetyt rokotteet ovat epävarmoja teholtaan ja jäävät suojausvaikutuksiltaan lyhytaikaisiksi. Uusia variantteja löytyy koko ajan. Viimeisin, josta itse luin, oli lambda variantti. Siihen ei uutisen mukaan pysty mikään rokote. Ei ole tullut tietooni onko koronaviruksista löydetty jo omega variantti. Selvää on, että kun kreikan kielen aakkoset loppuvat koronavarianttien rekisteröinneissä, otetaan käyttöön myös numerot. Esimerkiksi delta256, gamma 123, jne.

Tilanteen ollessa tämä, jatkaa julkinen media tartuntalukujen uutisointia. Sen tarkoitus on tietenkin saada ihmiset noudattamaan julkisen hallintovallan jatkuvasti muuttuvia ja ristiriitaisia ohjeita. Kun ylläpidetään riittävää pelkoa, saadaan ihmiset tekemään melkein mitä vain.

Ristiriitaisia ja epäselviä ohjeita on tullut melkoisesti koko korona ajan.

Toinen asia on muissa medioissa välitetyt uutiset rokotuksista, rokotusten tehosta ja haitoista. Erityisesti haitoista, on julkinen media ollut hyvin vaitelias. Hallituksen ohjeistamanako?

Maskien käytön haitoista on jo tietoa, mutta silti niitä käytetään ja vaaditaan pakonomaisesti monissa paikoissa. Tiettävästi niiden käyttö on edelleen yleisesti suositus, ei pakko täällä Suomessa. Tosin, jotkut yritykset ja yhteisöt ovat ilmoittaneet, että he vaativat maskin käyttöä tiloissaan.

Rokotusten haitoista kuulee lähinnä kansalaisilta, ei juurikaan julkisesta mediasta, ei THL:ltä, STM:stä, eikä hallitukselta. Itse olen pyrkinyt olemaan kriittinen haittauutisten suhteen, mutta ainakin yhdestä (kaksi henkilöä) tapauksesta olen varma, koska sen tiedon sain lähisukulaiselta. Luojan kiitos, kumpikin on jo toipunut usean tunnin kestäneestä tasapainon menetyksestä, joka seurasi Pfizerin rokotuksen toisesta piikistä. Sitä en tiedä onko kukaan ilmoittanut heidän kokemastaan haittavaikutuksesta THL:ään?

Mielessäni on kysymys. Kuinka paljon voimme luottaa maamme hallituksen, THL:n, STM:n ja julkisen median välittämiin tietoihin korona-asioissa? Tähän ei voi antaa yleispätevää vastausta. Jokainen kansalainen suhtautuu ohjeisiin ja viesteihin omalla tavallaan. Luottamuksen taso varmasti vaihtelee. Mielipidekyselyillä voidaan saada asiasta jonkinlainen kuva. Sellaista ei ole silmiini osunut.

Pekka Sevanto

Kuopio

Ensimmäinen koronavuosi on eletty

Runsas vuosi on eletty monella tavalla merkillistä ja poikkeuksellista aikaa. Tällaista en ole kokenut elämäni aikana ennen. Muistan hyvin reilu vuosi sitten, kun maaliskuussa olin jo pakannut matkatavarani ja lähdössä pääkaupunkiseudulle Data Missionary Fellowship ry:n vuosikokoukseen ja tapaamaan samalla lapsiani, jotka asuvat Vantaalla. Tuli tieto vaarallisesta taudista, joka leviää nopeasti. Piti tehdä päätös lähdenkö, vai jätänkö lähtemättä. Kysyin läheisiltä ja myös mainitsemani yhdistyksen varapuheenjohtajalta heidän kantaansa. Varapuheenjohtaja oli voimakkaasti sitä mieltä, että voin lähteä. Läheisteni kannat vaihtelivat. Päätin, etten lähde. Yhdistyksen kokous pidettiin sitten virtuaalisesti MS Teams järjestelmällä. Se ei ollut yhdistykselle ennen kokematon tilanne. Olimmehan pitäneet Skypellä virtuaalikokouksen tai ehkä useammankin jo monia vuosia aiemmin. Virtuaaliset kokoukset ja tapaamiset eivät koskaan korvaa normaalia kokouksia ja tapaamisia, mutta ovat parempi vaihtoehto verrattuna siihen, ettei ollenkaan tavata.

Lääketieteen asiantuntijat pohtivat ja antoivat lausuntoja valtionhallinnon eri elimille, erityisesti THL ja STM muodostuivat asiantuntija organisaatioiksi, joita maamme hallitus kuunteli. Hallituksen lausuntoja alkoi tulla tiuhaan. Ja kansa kohisi. Erityisesti sosiaalinen media aktivoitui hyvin voimakkaasti. Erilaisia ohjeita, suosituksia ja määräyksiä tuli julkisen sektorin kautta tiuhaan tahtiin.

Pelko lisääntyi kansan keskuudessa. Vuosi sitten levisi julkisen median kautta tieto, että kasvomaskeista ei juurikaan ole hyötyä taudin etenemisen hillitsemisessä. Sen tiedon perimmäinen syy oli aika selvä heti; näin täytyi tiedottaa, koska maskeja ei maassamme ollut riittävästi. Perusteltu epäily maskien hyödyllisyydestä jäi itämään monen kansalaisen mielessä. Oli myös selvää se, että on joukko kansalaisia, joille maskien käytön haitat voivat olla suurempia, kuin niistä mahdollisesti saatava hyöty.

Kesä meni hyvin, näytti siltä, että taudin leviäminen ehkä loppuukin. Tuli syksy ja tautitapauksia alkoi tulla lisää. Sitten tuli kiire alkaa mainostaa kasvomaskien käytön olevankin hyödyllistä. Polkaistiin lyhyessä ajassa niiden tuotanto käyntiin kotimaassakin. Syntyi oma teollisuuden haaransa. Somessa ja muuallakin keskustelu vauhdittui. Henkilöt, jotka eivät jostain syystä voineet, tai halunneet käyttää niitä, totesivat kuuluvansa viruslinkoihin, kulkutautimyönteisiin jne. Ilman kasvomaskia kaupassa käydessä maskiton sai kokea ympäristön painetta ja joissain tapauksessa vihaisia reaktioita, jopa käsiksi käymistäkin.

Sitten tuli rokote, siihen asetti toivonsa tasavaltamme presidentti Sauli Niinistökin ja pian lähes koko kansa. Ja jälleen, kriittisesti monista syistä, rokotteeseen suhtautuvat saivat kuulla olevansa ”kulkutautimyönteisiä” ja ”vastuuttomia” kansalaisia elleivät halua tulla rokotetuksi. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa, että matkustaminen ulkomaille ja sieltä tänne onnistuu, jos on todistus siitä, että on saanut Covid-19 virusta vastaan rokotteen. Säädökset kuitenkin vaihtelevat eri maissa.

Olen usein ajatellut, ja sanonutkin, niille harvoille ihmisille, joiden kanssa olen näistä aiheista keskustellut, että ei käy kateeksi olla töissä valtionhallinnossa, eduskunnassa, THL:ssä, STM:ssä, AVI;ssa, tai julkisen median palveluksessa. Tilanteet ovat vaihdelleet nopeasti. Kansa on reagoinut kiivaasti ja mielipiteitä on sinkoillut eri alustoilta tsunamin lailla. Syytöksiä, uhkauksia, jopa väkivallan purkauksiakin on tullut.

Moni Covid-19 virustartunnan saanut, on sairastunut ja kuollut. Osa sairastuneista on saanut oireita ja tauteja, jotka jatkuvat edelleen. Osa ei ole saanut mitään oireita. Osa kansalaisista on saanut ehkä elinikäisen viruspelon, joka vaikuttaa heidän elämäänsä kuolemaan asti. Viruksen vaikutukset ovat siis ennalta arvaamattomat.

On tietenkin oikein pyrkiä ennaltaehkäisemään tauteja ja vähentämään ennenaikaisia kuolemia, joita voi tulla muistakin syistä, kuin tarttuvista taudeista. Näyttää siltä, että meillä ihmisillä, ja aika laajalti koko ihmiskunnalla, on vahva usko lääketieteen kaikkivoipaisuuteen. Itselläni ei sitä ole, eikä ole ollut ehkä koskaan. Toki tiedän, että lääketiede on kehittynyt huimasti 76 vuotisen elämäni aikana. Silti sen keinot ovat rajalliset.

Presidentti Niinistö sanoi eräässä lausunnossaan näin:”Emme ole kaikkivoipaisia.” Se on totta. Toisaalla hän sanoi muistaakseni jotenkin näin:”Tästä ei päästä ennen kuin saamme rokotteen.” Hänellä on ilmeisesti voimakas usko rokotteen hyötyyn. En epäile, etteikö rokotteesta voi hyötyä olla. Viruksen, tai oikeammin virusten eri varianttien, vaikutuksista ja rokotteen tehosta niihin ei ole varmaa tietoa kenelläkään. THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek sanoi jossain jotenkin näin:”Voi olla, että rokotuksia voidaan joutua antamaan usein.”

Lääketiede yrittää pysyä nopeasti muuntuvien virusten perässä ja kehittää uusia rokotteita. Se näyttää olevan kiihtyvä kierre. Siitä kierteestä hyötyvät taloudellisessa mielessä ainakin lääketeollisuus ja julkinen media. Ja se kierre saadaan pysymään käynnissä runsaalla, ja jatkuvalla, koronavirukseen liittyvien asioiden tiedottamisella. Loppujen lopuksi on kyse sairastumis- ja pelkohysterian ylläpitämisestä. Pelko on yksi tehokkaimmista keinoista saada ihmiset kuluttamaan rahaa. Tämähän pitää paikkansa myös tietokonevirustorjunta bisneksessä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että vaikka minulla olisi miljardi euroa käytettävissä, en sillä rahalla saisi edessä olevaa kuolinpäivääni muutettua. Se tulee jokaiselle, ennemmin tai myöhemmin, ellei Vapahtajamme tule takaisin ennenkuin ehdimme kuolla. Uskon siihen, että Vapahtajani, Jeesus Kristus, on valmistanut minulle ja kaikille, jotka uskovat häneen, tien maailmaan, jossa ”Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm.21:4)

Ensimmäinen koronavuosi on takanapäin. Nyt tartuntamäärät ovat maassamme vähentyneet selvästi. Rajoituksiakin on lievennetty. Vaikuttaa tulevan hyvä kesä. Alkaako uusi aalto syksyllä? Sen näemme sitten.

Pekka Sevanto 4.5.2021

Päivitys 17.7.2021

Uusi aalto alkoikin aikaisemmin, heinäkuussa. Tartuntamäärät ovat nyt selvästi kasvaneet todennäköisesti jalkapallon EM-kisojen johdosta. Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan erityisesti nuorten aikuisten joukossa tartunnat ovat lisääntyneet. Todennäköisinä tartuntapaikkoina ravintolat, baarit, joukkokokoontumiset, mutta myös päivittäistavarakaupat.

Nyt on mielessä monia kysymyksiä. Tuleeko uusia rajoituksia? Laskevatko tartuntamäärät ennen syksyä? Tuleeko uusia rokotuksia, tai muita hoitokeinoja, joiden toivotaan vaikuttavan positiivisesti kansamme tautitilanteeseen? Vieläkö kansan enemmistö uskoo viranomaisten suosituksiin, rajoituksiin, rokotuksiin? Vai alkaisiko kansan enemmistö, joka ei usko edes Jumalan olemassaoloon, ymmärtää sen tosiasian, että inhimillisen keinoin ei voida tätä tautia voittaa. Luonnollinen seuraus tuosta olisi se, että kansamme alkaisi enenevässä määrin tunnustaa sen tosiasian, että Jumala on olemassa ja Hänen puoleensa kannattaa kääntyä.

Pekka Sevanto 17.7.21