Suositeltu

Natasha

Olin ATK-suunnittelijana Helsingissä, tavaratalo Stockmannilla 1980-luvulla. Meille tuli uusi työtoveri, Natasha. Hän oli syntynyt Viipurissa, tutustunut suomalaiseen mieheen, mennyt naimisiin ja muuttanut Suomeen. Hänestä tuli huonetoverini.

Teimme töitä ja välillä myös keskustelimme. Hän oli kommunistisen Neuvostoliiton kasvatti ja aluksi pukeutui vihreään housupukuun. Mieleeni tuli, että hän näytti partisaanilta. Partisaani hän ei ollut, muistaakseni hän kertoi olleensa agitaattori. Kommunistisessa maailmassa agitaattori oli kunnioitettu henkilö, jonka tehtävä oli valistaa tietämättömiä ihmisiä Marxin ja Leninin opeista. Ehkä hän halusi käännyttää minutkin kommunistiksi. En tiedä. Mitään pitkiä ideologisia keskusteluja emme käyneet. Teimme töitä. Siihen aikaan olin vapaa-aikoinani hyvin aktiivi radioamatööri. Pidin yhteyksiä sähkötyksellä ja puheella kaikkialle maailmaan, myös Venäjälle. Opettelin muutaman sanan ja lauseen venäjää, että pystyin pitämään lyhyitä radioyhteyksiä venäläisten kanssa venäjäksi. Radioyhteyksistä lähetin todisteeksi QSL-kortin, johon olin liimannut venäjänkielisiä Raamatun lauseita. Sain jonkun verran venäjän kielisiä kirjeitä Neuvostoliitosta. Natasha käytti vapaa-aikaansa ja käänsi ne minulle suomeksi. Vastasin kirjeet lähettäneille englanniksi, koska uskoin, että löytyy joku, joka kääntää kirjeeni venäjäksi.

Natashan, eli Natskun, pukeutuminen muuttui niiden vuosien aikana, kun olimme työtovereita. Hän alkoi pukeutua hienosti mekkoon, puseroihin, leninkiin, siis ladylike tyyliin. Vihreä housupuku jäi historiaan. Hän otti tehtäväkseen opettaa meitä suomalaisjuntteja käyttäytymään kuin herrasmiehet naisia kohtaan. Kun porukalla menimme lounaalle, hän huomautti, ellei joku meistä suomalaisjunteista älynnyt avata hänelle, ja muille naispuolisille työtovereillemme, ovea päästääksemme heidät edellemme.

Valitettavasti Natasha, hänen tyttärensä ja koiransa, kuolivat Teneriffalla hotellihuoneessa kaasuun. Hotellihuoneen kylpyhuoneessa oli vesisäiliö, josta tuli lämmin vesi. Lämmitysenergiana oli kaasu. Vesi lämmitettiin kylpyhuoneessa. Laitteisiin oli tullut vika yöllä, liekki oli sammunut, mutta kaasua virtasi. Sen seurauksena he kaikki menehtyivät.

Ennen lähtöään Teneriffalle, oli Natasha kertonut yhdelle venäläiselle työtoverilleen, että hänen tekisi mieli mennä kirkkoon. En tiedä ehtikö hän toteuttaa sen.

Olin työpaikan edustajana paikalla, kun Natashalle pidettiin Vantaalla evankelisluterilaisen seurakunnan tiloissa muistotilaisuus. Kerroin siellä muistoni läsnäolijoille.

Pitäisikö minun opetella vihaamaan kaikkia venäläisiä, etten olisi venäjämielinen?

Suositeltu

Neiti

Toinen venäläinen, jonka muistan, oli helsinkiläinen neiti Paulus (ent.Pavlov). Hän omisti talon, jossa asuimme äitini ja veljeni kanssa 1950-luvulla Tuusulan Hyrylässä.

Neiti, kutsuimme häntä kunnioittavasti vain neidiksi, vietti välillä viikonloppuja talonsa toisessa päässä olleessa asunnossa. Muistan hänen kävelynsä omaa asuntoaan kohti. Hän oli mielestäni hieno ja rikas. Niin ajattelin. Hänellä oli tyylikäs pusero ja ratsastushousut. Sellaiset lantion kohdalta levitetyt. Jaloissaan hänellä oli kiiltävät, pitkävartiset, mustat, ratsastussaappaat. Ja kädessä ratsupiiska.  Hän näet harrasti ratsastusta Tuusulassa. Kerran hän kutsui minut asuntoonsa. Muistan, että siellä oli hienoja posliiniesineitä. Sain jonkun makeisenkin häneltä.

Hänen pyytämänsä vuokra oli kohtuullinen, muuten emme olisi voineet siinä talossa asuakaan. Asuntomme oli pieni, keittiö ja kamari. Keittiössä oli puuhella, jolla valmistettiin ruokaa. Oli meillä kyllä yksi keittolevy, joka kuumeni sähköllä.

Kamarissa meillä oli radio. Telefunken. Siinä oli bakeliittikuori ja kun siihen laittoi virran päälle kesti jonkin aikaa ennenkuin ääni alkoi kuulua. Sen sisällä oli muutama radioputki, jotka lämpenivät. Siihen tuli kerran vika ja äiti kutsui tutun miehen korjaamaan sitä. Olin jonkun verran lukenut radiotekniikkaa ja tiesin, että lämpenevät osat ovat radioputkia. Korjaamaan tullut mies sanoi niitä lampuiksi. Ajattelin, ettei hän tiedä radiotekniikasta paljoakaan, kun sanoo radioputkia lampuiksi. Korjattua hän ei sitä bakeliittikuorista pientä radioa saanut. Se taisi korjaantua sillä, kun itse pyörittelin voimakkuuden säätönuppia, niin äänen katkeileminen ja särö poistui.

Veljeni opiskeli Helsingissä korkeakoulussa. Hänestä tuli opettaja. Opiskeluun kuului pianon soiton oppiminen. Saimme lainaksi pienikokoisen, poljettavan harmoonin. Eihän siihen pieneen mökkiin olisi pianoa saanut helposti mahtumaankaan. Kun olin yksin kotona, soittelin sillä harmoonilla. En osannut käyttää nuotteja. Poljin, ja soitin korvakuulolta sitä, mikä kuulosti hyvältä.

Mökin pienessä kamarissa oli pönttöuuni, jota piti talvella lämmittää joka ilta. Lämpöä riitti koko yöksi. Palella ei tarvinnut.

Asuimme siinä mökissä useita vuosia. Harvoin näimme Pauluksen neitiä. Ei hänen tarvinnut meillä käydä. Vuokra oli pieni ja äitini pystyi sen maksamaan.

Meillä ei sanottu ”ryssä on ryssä, vaikka voissa paistettais”.

Pitäisikö minun nyt alkaa vihata kaikkia venäläisiä, etten olisi venäjämielinen?

Suositeltu

Jakolinjoja

Me ihmiset olemme innokkaita lyömään leimoja toisiimme. Jos minulla on väärä leima, en kuulu joukkoon, minua karsastetaan, mahdollisesti jopa kartetaan.

Korona aikana – eikä se ole vieläkään päättynyt – jos et käytä maskia, olet ”vastuuton ja viruslinko”. Julkisilla paikoilla lähellä olevat ihmiset voivat karttaa sinua kuin ruttotautista, huomautella, tai vähintään katsoa vahvasti moittien.

Ellet ole ottanut riittävää määrää rokotteita et saa koronapassia. Silloin et voi nyt matkustaa ulkomaille lentokoneella. Se ei tietenkään haittaa sitä osaa kansasta, joka ei ole edes aikeissa matkustaa ulkomaille. Jotkut voivat kuitenkin kokea olevansa näkymättömän teräsaidan ympäröimässä vankilassa, koska eivät ole katsoneet tarpeelliseksi ottaa koronarokotuksia. Heiltä evätään pääsy lentokoneeseen. Koronapassia saatetaan vaatia joissain maissa myös muilla liikennevälineillä maahan pyrkiviltä ihmisiltä.

Tällä hetkellä on menossa jako venäjämielisiin ja muihin. Sain kuulla olevani venäjämielinen, kun en lähtenyt toistamaan tuttua lausetta ”ryssä on ryssä, vaikka voissa paistettas”. Kerroin vakaan kantani, että tavallisia Venäjän kansalaisia ei pidä syyllistää maan johdon tekemistä päätöksistä ryhtyä sotaan Ukrainassa. Mielipiteeni venäläisistä olivat leimaajan mielestä liian positiivisia. Nyt käynnissä oleva sota on todella hirveä ja meillä jaetun tiedon mukaan aloittaja on yksiselitteisesti Venäjän valtion nykyinen johto.

Elämäni ensimmäinen kohtaamani venäläinen oli jatkosodan jälkeen Suomessa, Tuusulan Hyrylässä, asunut sotavanki. Hän oli lyhyt, ehkä 50 vuotias, vaaleatukkainen mies, joka kävi pilkkomassa meille puita. Hän sai vapaasti kulkea kylällä. Ei häntä tarvinnut vartioida. Hän teki työnsä, emmekä me lapset häntä pelänneet. Ei hän meille puhunut, ei ehkä osannut puhua suomea.

Olen tähänastisen elämäni aikana kohdannut useita venäläisiä Suomessa. Mitään kielteisiä muistoja ei minulla heistä ole. Käynnissä oleva sota on todella järkyttävä. Venäjän nykyhallinnon ja armeijan päätöksiä, sekä toimenpiteitä en voi hyväksyä. Silti kysyn:

Pitäisikö minun nyt vihata kaikkia venäläisiä, koko Venäjän kansaa, ettei minuun lyötäisi
leimaa ”venäjämielinen” ?

Pekka Sevanto

Navigointia KYSiin ?

KYS Kaarisairaala ja parkkihalli 
Vas. KYS Kaarisairaala, oik. Parkkihalli

Olipa erittäin hyvä kirjoitus Jukka Patrakalta ”Sairaalla suunta hukassa” Savon Sanomissa 17.5.17. Oli helppo ”kulkea” hänen kanssaan kuumeisena KYSin sokkeloissa. Varmasti ovat kaikki asianosaiset tehneet parhaansa, että avuntarvitsijat löytäisivät mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti oikeaan paikkaan. Totta on, että kovassa kuumeessa havaintokyky heikkenee, tosin voi se heiketä monista muistakin syistä. KYSin tapainen mammuttirakennus järjestelmineen kyllä eksyttää terveenkin ihmisen. Siellä, jos missä tarvittaisiin navigaattoria. Kännykkä taskuun, kuulokkeet korville ja navigaattori päälle. Ehkä tämä on tulevaisuutta, ja jossain jo nykyisyyttäkin.

Kun, tai jos, tuollainen järjestelmä tulee, varokaamme törmäilemästä nurkkiin ja toisiimme! Navigaattori ei aina osaa ilmoittaa ajoissa ”Käänny vasemmalle, käänny vasemmalle ja sen jälkeen kymmenen askeleen päästä oikealle!”. Opastus voi tulla vielä vaikeammaksi, jos järjestelmä sekoaa ja alkaakin antaa ohjeita esimerkiksi somalin kielellä supisuomalaiselle potilaalle. Entä jos ohjeet tulevatkin savonkielellä, jollekin vain arabiaa osaavalle maahan muuttaneelle henkilölle?

Odotan mielenkiinnolla KYSin tulevia teknisiä uudistuksia. Sitä ennen aion säästää rahaa jääkiekkovarusteisiin, mieluummin maalivahdin asusteisiin. Ne ovat välttämättömät tulevaisuuden KYSissä kuljettaessa älytekniikan ohjauksessa.

Julkaistu Savon Sanomissa 21.5.2017


 

Rakkautta, vai kiusaus?

Rakkaus ei ole pelkkä tunne, vaan myös tekoja, ja teoista kieltäytymistä.

Tänä aikana seksuaalisia tunteita ja seksuaalisia käyttäytymismuotoja sanotaan usein rakkaudeksi. Se on yksipuolinen, ja todellista rakkautta vääristävä, ilmaus.  Seksuaaliset tunteet voivat herätä melkein missä vain ja ne voivat tulla myös aviomiehelle, tai vaimolle ja kohdistua avioliiton ulkopuoliseen henkilöön. Silloin ei ole kysymys rakkaudesta, vaan kiusauksesta.

Tunteita emme voi käskeä. Ne tulevat ja menevät. Niiden ei kuitenkaan tarvitse aina antaa ohjata käyttäytymistämme ja toimintaamme.

Tästä on itsellänikin kokemusta. Vuosikymmeniä sitten työpaikalleni tuli uusi naistyöntekijä, Kaarina (ei oikea nimi). Jostain syystä esimieheni sijoitti hänet kanssani samaan huoneeseen. Kättelimme ja toivotin hänet tervetulleeksi. Kättely vaikutti kuin sähköisku. Välillämme alkoi heti kipinöidä. Hormoonit hyrräsivät voimakkaasti. Yritimme kuitenkin työskennellä normaalisti. Kahvi- ja lounastauot vietimme yhdessä työpaikan ravintolassa kaksin, tai yhdessä muiden työtovereidemme kanssa.

Tunnistimme tunteemme ja ne olivat molemminpuolisia. Tunnustavana kristittynä kärsin tilanteesta. Vaimolleni en kertonut mitään, eikä hän ollut mitään havainnutkaan, kun kerroin tästä hänelle myöhemmin. Koko episodi kesti ehkä kuukauden verran. Sinä aikana luin kotona Raamattua ja rukoilin, että Herra vapauttaisi minut tästä kiusauksesta. Alla oleva Raamatun lause tuli tutuksi ja siihen vetosinkin rukouksissani.

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.  1.Kor.10:13

Jumala ei todellakaan antanut Kaarinan ja minun väliseni kiusauksen käydä ylivoimaiseksi, vaan hän auttoi meitä siinä, ettemme antautuneet tunteidemme vietäviksi. Jos olisimme antaneet mennä tunteidemme mukaisesti, olisi seurauksena ollut todennäköisesti kaksi rikkoutunutta avioliittoa ja runsaasti inhimillistä kärsimystä.

Muistan elävästi, kun erään viikonlopun jälkeen menin töihin maanantaina aamulla ja tunsin, että nyt se kiusaus on poissa. Aivan ihmeellinen rauha tuli sisimpääni. Samaa varmaan koki Kaarinakin. Jumalan avulla pystyimme voittamaan väärät halumme. Muistaakseni sen jälkeen, kun hormoonitoimintamme oli asettunut normaaliin uomiinsa olimme kahden hississä ja keskustelimme, kurottui Kaarina puoleeni ja antoi suukon poskelleni. Seisoin kuin kapakala, en kietonut käsiä hänen ympärilleen, mutta toki olin mielissäni saamastani suukosta.

Kiusaus oli kuitenkin voitettu. Kiitos Jumalalle!

Pekka Sevanto

Muisto 1980-luvulta.

Korona viestintäkö onnistunutta?

Edesmennyt viestinnän professori Osmo A. Wiio laati aikoinaan viestinnän lain. Mallina laille oli varmasti Murphyn laki. Wiion lain ensimmäisessä pykälässä sanotaan näin:

Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.

Wiio laati lakipykälät pilke silmäkulmassa. En tiedä kuinka paljon hänellä oli tosiperäistä kokemusta siitä, kuinka valitettavan oikeaan osuneita pykälistä tulikaan.

Korona aika alkoi noin puolitoista vuotta sitten. Oma reaktioni siihen oli ensi alkuun se, että minun ja vaimoni tuskin tarvitsee muuttaa mitään elämäntavassamme. Kun kaksi eläkeläistä elää pääosin kahdestaan, ei harrasta iltamenoja ravintoloissa, tai pubeissa ja sosiaaliset kontaktitkin ovat vähäiset, ei juurikaan tarvitse muuttaa mitään. Viikottain kävimme kyllä jumalanpalveluksissa. Niissä tapasimme (=näimme) enemmän ihmisiä. Tartuntariski oli oman käsitykseni mukaan pieni.

Kohu asian ympärillä kasvoi ja hallitus alkoi pitää lähes päivittäin tiedotustilaisuuksia yhdessä THL:n ja STM:n asiantuntijoiden kanssa. Paniikki maassamme kasvoi. Vuoden 2020 keväällä tuli maskiasia esille. Ensimmäiset julkisen median välittämät tiedot olivat, että kasvo- ja nenäsuojuksista ei ole juuri mitään hyötyä viruksen leviämisen ehkäisyssä. Tuon tiedon perimmäinen syy tuli kyllä hyvin pian selväksi kansalaisille. Maskeja ei vaan ollut maassamme riittävästi saatavilla. Olivatko ensimmäiset maskiasiaa koskevat viestit tarkkaan harkittuja? Ja perustuivatko ne harhaluuloon, että Suomen kansa uskoo kaiken mitä julkinen media tuo hallituksen ja viranomaisten nimissä julki?

Viime vuoden syksyllä olikin sitten vuorossa toisenlainen viesti kansalaisille. Maskit ovatkin hyödyllisiä. Niiden käyttöä suositeltiin voimakkaasti sekä THL:n, STM:n, että hallituksen taholta. Myös AVIt ohjeistivat asiasta. Eikä mennyt, kuin muutama kuukausi, niin maskisuosituksesta olikin tullut pakko moniin  paikkoihin ja tilanteisiin. Eikä loppua maskien käytölle ole näkyvissä. Todennäköisesti jotkut käyttävät niitä vielä pitkään senkin jälkeen, kun suositus on poistettu ohjeista.

Edellä kertomani episodi juurrutti perustellun epäillyn hallituksen, THL:n, STM:n ja aluehallintovirastojen jakamaan informaatioon.

Olen lukenut viruksesta mielestäni aivan asiallista informaatiota Wikipediasta enimmäkseen englannin kielellä, mutta myös suomeksi. Koska en ole tiedemies, en tietenkään ole voinut kaikkea ymmärtää. Mieleeni jäi, että kyse on erittäin vaikeasti havaittavasta ja torjuttavasta mikroskooppisesta järjestelmästä. Oma käsitykseni on, että haitallisten viruksien leviämistä voidaan jossain määrin estää ja torjua. Ne ovat kuitenkin nopeasti muuntautuvia, joten niitä vastaan kehitetyt rokotteet ovat epävarmoja teholtaan ja jäävät suojausvaikutuksiltaan lyhytaikaisiksi. Uusia variantteja löytyy koko ajan. Viimeisin, josta itse luin, oli lambda variantti. Siihen ei uutisen mukaan pysty mikään rokote. Ei ole tullut tietooni onko koronaviruksista löydetty jo omega variantti. Selvää on, että kun kreikan kielen aakkoset loppuvat koronavarianttien rekisteröinneissä, otetaan käyttöön myös numerot. Esimerkiksi delta256, gamma 123, jne.

Tilanteen ollessa tämä, jatkaa julkinen media tartuntalukujen uutisointia. Sen tarkoitus on tietenkin saada ihmiset noudattamaan julkisen hallintovallan jatkuvasti muuttuvia ja ristiriitaisia ohjeita. Kun ylläpidetään riittävää pelkoa, saadaan ihmiset tekemään melkein mitä vain.

Ristiriitaisia ja epäselviä ohjeita on tullut melkoisesti koko korona ajan.

Toinen asia on muissa medioissa välitetyt uutiset rokotuksista, rokotusten tehosta ja haitoista. Erityisesti haitoista, on julkinen media ollut hyvin vaitelias. Hallituksen ohjeistamanako?

Maskien käytön haitoista on jo tietoa, mutta silti niitä käytetään ja vaaditaan pakonomaisesti monissa paikoissa. Tiettävästi niiden käyttö on edelleen yleisesti suositus, ei pakko täällä Suomessa. Tosin, jotkut yritykset ja yhteisöt ovat ilmoittaneet, että he vaativat maskin käyttöä tiloissaan.

Rokotusten haitoista kuulee lähinnä kansalaisilta, ei juurikaan julkisesta mediasta, ei THL:ltä, STM:stä, eikä hallitukselta. Itse olen pyrkinyt olemaan kriittinen haittauutisten suhteen, mutta ainakin yhdestä (kaksi henkilöä) tapauksesta olen varma, koska sen tiedon sain lähisukulaiselta. Luojan kiitos, kumpikin on jo toipunut usean tunnin kestäneestä tasapainon menetyksestä, joka seurasi Pfizerin rokotuksen toisesta piikistä. Sitä en tiedä onko kukaan ilmoittanut heidän kokemastaan haittavaikutuksesta THL:ään?

Mielessäni on kysymys. Kuinka paljon voimme luottaa maamme hallituksen, THL:n, STM:n ja julkisen median välittämiin tietoihin korona-asioissa? Tähän ei voi antaa yleispätevää vastausta. Jokainen kansalainen suhtautuu ohjeisiin ja viesteihin omalla tavallaan. Luottamuksen taso varmasti vaihtelee. Mielipidekyselyillä voidaan saada asiasta jonkinlainen kuva. Sellaista ei ole silmiini osunut.

Pekka Sevanto

Kuopio

Ensimmäinen koronavuosi on eletty

Runsas vuosi on eletty monella tavalla merkillistä ja poikkeuksellista aikaa. Tällaista en ole kokenut elämäni aikana ennen. Muistan hyvin reilu vuosi sitten, kun maaliskuussa olin jo pakannut matkatavarani ja lähdössä pääkaupunkiseudulle Data Missionary Fellowship ry:n vuosikokoukseen ja tapaamaan samalla lapsiani, jotka asuvat Vantaalla. Tuli tieto vaarallisesta taudista, joka leviää nopeasti. Piti tehdä päätös lähdenkö, vai jätänkö lähtemättä. Kysyin läheisiltä ja myös mainitsemani yhdistyksen varapuheenjohtajalta heidän kantaansa. Varapuheenjohtaja oli voimakkaasti sitä mieltä, että voin lähteä. Läheisteni kannat vaihtelivat. Päätin, etten lähde. Yhdistyksen kokous pidettiin sitten virtuaalisesti MS Teams järjestelmällä. Se ei ollut yhdistykselle ennen kokematon tilanne. Olimmehan pitäneet Skypellä virtuaalikokouksen tai ehkä useammankin jo monia vuosia aiemmin. Virtuaaliset kokoukset ja tapaamiset eivät koskaan korvaa normaalia kokouksia ja tapaamisia, mutta ovat parempi vaihtoehto verrattuna siihen, ettei ollenkaan tavata.

Lääketieteen asiantuntijat pohtivat ja antoivat lausuntoja valtionhallinnon eri elimille, erityisesti THL ja STM muodostuivat asiantuntija organisaatioiksi, joita maamme hallitus kuunteli. Hallituksen lausuntoja alkoi tulla tiuhaan. Ja kansa kohisi. Erityisesti sosiaalinen media aktivoitui hyvin voimakkaasti. Erilaisia ohjeita, suosituksia ja määräyksiä tuli julkisen sektorin kautta tiuhaan tahtiin.

Pelko lisääntyi kansan keskuudessa. Vuosi sitten levisi julkisen median kautta tieto, että kasvomaskeista ei juurikaan ole hyötyä taudin etenemisen hillitsemisessä. Sen tiedon perimmäinen syy oli aika selvä heti; näin täytyi tiedottaa, koska maskeja ei maassamme ollut riittävästi. Perusteltu epäily maskien hyödyllisyydestä jäi itämään monen kansalaisen mielessä. Oli myös selvää se, että on joukko kansalaisia, joille maskien käytön haitat voivat olla suurempia, kuin niistä mahdollisesti saatava hyöty.

Kesä meni hyvin, näytti siltä, että taudin leviäminen ehkä loppuukin. Tuli syksy ja tautitapauksia alkoi tulla lisää. Sitten tuli kiire alkaa mainostaa kasvomaskien käytön olevankin hyödyllistä. Polkaistiin lyhyessä ajassa niiden tuotanto käyntiin kotimaassakin. Syntyi oma teollisuuden haaransa. Somessa ja muuallakin keskustelu vauhdittui. Henkilöt, jotka eivät jostain syystä voineet, tai halunneet käyttää niitä, totesivat kuuluvansa viruslinkoihin, kulkutautimyönteisiin jne. Ilman kasvomaskia kaupassa käydessä maskiton sai kokea ympäristön painetta ja joissain tapauksessa vihaisia reaktioita, jopa käsiksi käymistäkin.

Sitten tuli rokote, siihen asetti toivonsa tasavaltamme presidentti Sauli Niinistökin ja pian lähes koko kansa. Ja jälleen, kriittisesti monista syistä, rokotteeseen suhtautuvat saivat kuulla olevansa ”kulkutautimyönteisiä” ja ”vastuuttomia” kansalaisia elleivät halua tulla rokotetuksi. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa, että matkustaminen ulkomaille ja sieltä tänne onnistuu, jos on todistus siitä, että on saanut Covid-19 virusta vastaan rokotteen. Säädökset kuitenkin vaihtelevat eri maissa.

Olen usein ajatellut, ja sanonutkin, niille harvoille ihmisille, joiden kanssa olen näistä aiheista keskustellut, että ei käy kateeksi olla töissä valtionhallinnossa, eduskunnassa, THL:ssä, STM:ssä, AVI;ssa, tai julkisen median palveluksessa. Tilanteet ovat vaihdelleet nopeasti. Kansa on reagoinut kiivaasti ja mielipiteitä on sinkoillut eri alustoilta tsunamin lailla. Syytöksiä, uhkauksia, jopa väkivallan purkauksiakin on tullut.

Moni Covid-19 virustartunnan saanut, on sairastunut ja kuollut. Osa sairastuneista on saanut oireita ja tauteja, jotka jatkuvat edelleen. Osa ei ole saanut mitään oireita. Osa kansalaisista on saanut ehkä elinikäisen viruspelon, joka vaikuttaa heidän elämäänsä kuolemaan asti. Viruksen vaikutukset ovat siis ennalta arvaamattomat.

On tietenkin oikein pyrkiä ennaltaehkäisemään tauteja ja vähentämään ennenaikaisia kuolemia, joita voi tulla muistakin syistä, kuin tarttuvista taudeista. Näyttää siltä, että meillä ihmisillä, ja aika laajalti koko ihmiskunnalla, on vahva usko lääketieteen kaikkivoipaisuuteen. Itselläni ei sitä ole, eikä ole ollut ehkä koskaan. Toki tiedän, että lääketiede on kehittynyt huimasti 76 vuotisen elämäni aikana. Silti sen keinot ovat rajalliset.

Presidentti Niinistö sanoi eräässä lausunnossaan näin:”Emme ole kaikkivoipaisia.” Se on totta. Toisaalla hän sanoi muistaakseni jotenkin näin:”Tästä ei päästä ennen kuin saamme rokotteen.” Hänellä on ilmeisesti voimakas usko rokotteen hyötyyn. En epäile, etteikö rokotteesta voi hyötyä olla. Viruksen, tai oikeammin virusten eri varianttien, vaikutuksista ja rokotteen tehosta niihin ei ole varmaa tietoa kenelläkään. THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek sanoi jossain jotenkin näin:”Voi olla, että rokotuksia voidaan joutua antamaan usein.

Lääketiede yrittää pysyä nopeasti muuntuvien virusten perässä ja kehittää uusia rokotteita. Se näyttää olevan kiihtyvä kierre. Siitä kierteestä hyötyvät taloudellisessa mielessä ainakin lääketeollisuus ja julkinen media. Ja se kierre saadaan pysymään käynnissä runsaalla, ja jatkuvalla, koronavirukseen liittyvien asioiden tiedottamisella. Loppujen lopuksi on kyse sairastumis- ja pelkohysterian ylläpitämisestä. Pelko on yksi tehokkaimmista keinoista saada ihmiset kuluttamaan rahaa. Tämähän pitää paikkansa myös tietokonevirustorjunta bisneksessä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että vaikka minulla olisi miljardi euroa käytettävissä, en sillä rahalla saisi edessä olevaa kuolinpäivääni muutettua. Se tulee jokaiselle, ennemmin tai myöhemmin, ellei Vapahtajamme tule takaisin ennenkuin ehdimme kuolla. Uskon siihen, että Vapahtajani, Jeesus Kristus, on valmistanut minulle ja kaikille, jotka uskovat häneen, tien maailmaan, jossa ”Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm.21:4)

Ensimmäinen koronavuosi on takanapäin. Nyt tartuntamäärät ovat maassamme vähentyneet selvästi. Rajoituksiakin on lievennetty. Vaikuttaa tulevan hyvä kesä. Alkaako uusi aalto syksyllä? Sen näemme sitten.

Pekka Sevanto 4.5.2021

Päivitys 17.7.2021

Uusi aalto alkoikin aikaisemmin, heinäkuussa. Tartuntamäärät ovat nyt selvästi kasvaneet todennäköisesti jalkapallon EM-kisojen johdosta. Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan erityisesti nuorten aikuisten joukossa tartunnat ovat lisääntyneet. Todennäköisinä tartuntapaikkoina ravintolat, baarit, joukkokokoontumiset, mutta myös päivittäistavarakaupat.

Nyt on mielessä monia kysymyksiä. Tuleeko uusia rajoituksia? Laskevatko tartuntamäärät ennen syksyä? Tuleeko uusia rokotuksia, tai muita hoitokeinoja, joiden toivotaan vaikuttavan positiivisesti kansamme tautitilanteeseen? Vieläkö kansan enemmistö uskoo viranomaisten suosituksiin, rajoituksiin, rokotuksiin? Vai alkaisiko kansan enemmistö, joka ei usko edes Jumalan olemassaoloon, ymmärtää sen tosiasian, että inhimillisen keinoin ei voida tätä tautia voittaa. Luonnollinen seuraus tuosta olisi se, että kansamme alkaisi enenevässä määrin tunnustaa sen tosiasian, että Jumala on olemassa ja Hänen puoleensa kannattaa kääntyä.

Pekka Sevanto 17.7.21

Kuntavaaleissa ehdokkaana jälleen

Päätin jo vuosia sitten, etten enää ryhdy ehdokkaaksi mihinkään vaaleihin. Ikää on jo sen verran, että ajattelin olevan parempi jättää puoluepolitiikassa vaikuttaminen nuoremmille. Siihen astinen vaalimenestykseni ei ole ollut kovin kummoinen. 90-luvulla olin kaksi kertaa kuntavaaleissa ehdolla Vantaalla SKL:n listoilta. Äänimäärät olivat 32 ja seuraavalla kerralla 64 ääntä. Valtuustoon asti ei noilla äänimäärillä päässyt, tai joutunut. Mitään erityistä paloa kaupunginvaltuustoon en kokenut silloin, enkä myöskään painattanut omia esitteitä, tai ollut kovin aktiivinen itseni ja ajatuksieni esille tuomisessa. Jonkun kerran seisoskelin torilla, kun puolue oli siellä esillä. 2000-luvun alussa puolue vaihtoi nimensä ja siitä tuli Suomen Kristillisdemokraatit. Entinen nimi olisi kelvannut minulle edelleen, mutten voimakkaasti vastustanut uuttakaan nimeä. Muistaakseni olin vuoden, tai muutaman, irti puolueen toiminnasta, koska silloin kannoin enemmän vastuuta Kuopion Metodistiseurakunnan toiminnasta, jonka jäseneksi olin liittynyt. Metodistiseurakunnassa toimin säestäjänä, paikallissaarnaajana, ATK-tukihenkilönä jne. Palasin taas aktiivisemmaksi puoluetoimintaan, kun tilanne helpottui seurakunnassa. Toimin jonkun aikaa Kuopion KD:n paikallisosaston varapuheenjohtajanakin.

Niinpä sitten Kuopiossakin minua pyydettiin ehdolle kuntavaaleihin. Eikä minulla ollut syytä kieltäytyä. Saamani äänimäärä kyllä yllätti pienuudellaan. Sain 21 ääntä. Se, jopa hävetti. Olinhan sentään kirjoitellut mielipiteitä Savon Sanomiin ja niitä oli julkaistukin aika runsaasti. Mietiskelin ja huokailin, että miksi näin? Eräänä iltana koin selvästi, että Jumala sanoi minulle:”Julkista valtaa minä en sinulle antanut.” Siihen oli tyytyminen. Ajattelin, että poliittinen ”urani” on nyt päätepisteessä.

Muutimme Varkauteen syksyllä 2009. Liityin Varkauden KD:n paikallisosastoon. Siellä asuessamme en ollut ehdolla kuntavaaleissa kertaakaan. Toimin kuitenkin jonkun aikaa paikallisosaston varapuheenjohtajana, kun varsinaisella puheenjohtajalla oli paljon matkatöitä. Vaikutti siltä, että paikallisosaston toiminta kuihtuu. Halusin auttaa parhaan kykyni mukaan, että paikallisosasto voisi jatkaa siellä. Muutimme takaisin Kuopioon maaliskuussa 2017 ja olin jälleen Kuopion paikallisosaston jäsen. Mitään suunnitelmia ehdokkaaksi ryhtymisestä ei ollut.

Entä sitten tänä vuonna? Aiempi päätökseni oli voimassa, eli en ryhdy enää ehdokkaaksi. Toisin kävi. Puolueemme puheenjohtaja, Sari Essayah, laittoi viestin ja pyysi ehdokkaaksi. Lähetin hänelle viestin, jossa kiitin pynnöstä ja kieltäydyin ehdokkuudesta vedoten mm. heikentyneeseen kuulooni. Asiapa ei ollutkaan sillä selvä. Mielessä alkoi kaihertaa, että pitäisikö puolueen vuoksi suostua ehdolle vielä? Kaiherrus jatkui ja rauhaan pääsin vasta sitten, kun ilmoitin sekä Sarille, että Kuopion Paikallisosaston puheenjohtalle, Teija Airaksiselle, että suostun sittenkin ehdokkaaksi.

Toiveeni on, että puolue saisi edes yhden äänen kauttani sellaiselta henkilöltä, joka ei yleensä äänestä KD:n ehdokkaita. En tietenkään voi saada selville toteutuiko toiveeni, koska Suomessa on vaalisalaisuus. Olen varautunut jopa nollatulokseen, eli en saa yhtään ääntä, koska itseäni en äänestä (2.Kor.10:12), eikä se johdu siitä, etten luottaisi itseeni riittävästi. Välillä luotan liikaakin.

Jumalan runsasta siunausta sinulle, joka olet lukenut tämän!

Pekka Sevanto

Kuopio

Jälkipuheita: Sanoin joillekin, että jos saan kymmenen ääntä, se on paljon. En saanut paljon, vaan puolet siitä. Vähän ennen vaaleja sanoin vaimolleni ”Jos saan vain yhden äänen, laitan Savon Sanomiin maksullisen ilmoituksen, jossa lukee Kiitos rakas vaimoni, että äänestit minua.” Koska ääniä tuli kokonaista viisi, en laittanut ilmoitusta. Kiitos kaikille neljälle, jotka minua äänestivät vaimoni lisäksi, häntä olen jo kiittänyt.

Pekka Sevanto 17.7.21

Kristillisdemokraatit (kd.fi)

VIRUKSISTA JA ROKOTTEISTA

Maaliskuussa 2020 alkoi mittava muutos elämässämme pienen ja näkymättömän vihollisen, koronaviruksen (COVID-19) vuoksi. Alkoi ennennäkemätön uutisvirta, jossa useimmiten käytettyjä sanoja olivat korona ja virus.

Viruksesta löytyy ainakin kaksi hieman erilaista määritelmää. Medicalnewstoday.com sivustolla on 30.5.2017 kirjoitettu näin:”Virukset ovat eläviä organismeja, jotka eivät voi lisääntyä ilman isäntäsolua. Niitä uskotaan olevan enemmän kuin mitään muita biologisia organismeja.” (Ensimmäinen lause käännetty sanatarkasti. Toinen lause on allekirjoittaneen vapaa käännös.).

Sivusto Sciencealert.com kuvaa virusta näin:”Virus on geneettinen aine, jossa on orgaanisia osia, jotka tunkeutuvat eläviin soluihin ja käyttävät isäntäsolujen metabolisia prosesseja tuottaakseen uusia viraaleja osia.”

Näin maallikkona kiinnitin huomioni Medicalnewsin määritelmässä olevaan sanaan ”eläviä”, joka puuttuu Sciencealert.com’in määritelmästä. Viruksen täsmällinen määrittely on ilmeisesti erittäin vaikeaa ja näyttää siltä, että tiedemiehet ovat erimielisiä siitä voidaanko virusta kutsua eläväksi organismiksi vai ei. Yksimielisyys vallitsee siitä, että virus ei voi lisääntyä ellei se ole päässyt tunkeutumaan elävään soluun.

Virusten löytymisen historia ulottuu 1800-luvun loppuun ja ranskalaisen mikrobiologi Charles Chamberlainin tekemään keksintöön ja havaintoihin. Hän kehitti niin pienireikäisen suodattimen, että siitä eivät bakteerit päässeet läpi, mutta niitä pienemmät virukset pääsivät. Venäläinen biologi Dmitri Ivanovski teki kokeita tupakanlehdillä ja totesi, että tupakanlehdistä puristettu ja suodattimen läpi pakotettu mehu kykeni edelleen saastuttamaan terveitä lehtiä. Hän teki päätelmän, että suodattimen läpäisi ja tautia aiheutti jokin bakteerien tuottama liukoinen myrkky. Samanlaisia kokeita teki myös hollantilainen Martinus Beijerinck, joka tuli siihen johtopäätökseen, että suodos sisälsi uudentyyppistä taudinaiheuttajaa, joka lisääntyy vain elävissä ja aktiivisesti jakautuvissa soluissa. Beijerinck oli ensimmäisiä, jotka käyttivät tekijästä nimeä virus.

Tutkijat tekivät ahkerasti tutkimuksia 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Tutkimukset johtivat mm. suu- ja sorkkataudin syntytekijöiden löytymiseen ja sen havaitsemiseen, että sairastuneella eläimellä oli pysyvä immuniteetti selvittyään sairaudesta.

Rokotusten keksijänä pidetään englantilaista Edward Jenneriä, joka huomasi, että karjanhoitajat harvoin sairastuivat isorokkoon. Hän arveli, että karjanhoitajien saama lehmärokkotartunta suojeli heitä sairastumiselta. Jenner julkaisi havaintonsa vuonna 1798 ja ehdotti, että lehmärokkoa käytettäisiin isorokon ehkäisyssä. Jennerin menetelmä on käytössä lähes sellaisenaan edelleen. Maanviljelijä Benjamin Jestyn tiedetään käyttäneen samaa menetelmää jo vuonna 1774. Turkkilaiset ovat tiettävästi käyttäneet jo tätä ennen isorokosta saatua vaarallisempaa rokotetta isorokkoa vastaan. Rokotus on menetelmänä tunnettu kaukaisilta ajoilta asti ja tulee luultavasti Kiinasta tai Intiasta.

Itselleni on rokotuksen kehityksessä tunnetuimmaksi nimeksi tullut Louis Pasteur, joka kehitti rokotteet mm. pernaruttoa ja vesikauhua vastaan.

Suomessa on rokotettu väestöä laajasti mm. isorokkoa, tuberkuloosia, polioa, tuhkarokkoa, vihurirokkoa, jäykkäkouristusta, kurkkumätää ja hinkuyskää vastaan. Tällä vuosituhannella on julkisessa mediassa säännöllisesti vuosittain loppuvuodesta kehotettu ihmisiä ottamaan kausi-influenssa rokotus. Sen ovat monet ottaneetkin ja uskoneet näin saaneensa suojan kausi-influenssaa vastaan. Osa ei ole ottanut, koska he ajattelevat, että viruksia on monenlaisia, ettei voi olla varma siitä, että kehitetty rokote toimisi juuri tänä vuonna täällä Suomessa leviävään kausi-influenssaan.

Lähiviikkoina on julkinen media uutisoinut ahkerasti monien suurten kansainvälisten lääkeyhtiöiden kilvan tekemästä kehitystyöstä koronavirusrokotteen aikaansaamiseksi. Nyt on myyntilupia myönnetty joissain maissa ja rokotuksia on myös aloitettu. Tietoja rokotusten tehosta ja niiden mahdollisesti aiheuttamista haitoista tulee pikkuhiljaa. Rokotuksia on toistaiseksi annettu niin vähän, että mitään varmaa ei voi sanoa sen kummemmin haitoista, kuin niiden tehosta.

Maassamme on aloitettu korona rokotukset jo joulukuun lopussa 2020. Niiden antamisessa on maamme päättäjien määrittelemä järjestys. On luokiteltu ihmiset tärkeysjärjestykseen. Ne, joiden katsotaan olevan yhteiskunnan kannalta tärkeimpiä, saavat rokotuksen niin halutessaan ensimmäisinä. Osalle se määrättäneen lähestulkoon, tai täysin, pakolliseksi ja työsuhteen jatkumisen edellytykseksi.

Monet julkisuuden henkilöt, tasavallan presidentti, Sauli Niinistö, etunenässä ovat ilmoittaneet ottavansa rokotteen heti, kun sellaisen saanti on mahdollista.

Keskustelu tästä aiheesta on käynyt, käy, ja tullee käymään, vähintään yhtä kiivaana sosiaalisessa mediassa kuin keskustelu maskeista, niiden hyödyistä ja haitoista, on käynyt.

Leimakirves on ollut keskusteluissa ahkerasti käytössä. ”Jos et käytä maskia, olet viruslinko, vastuuton jne. jne.” – Jos et ota rokotetta tulee varmasti samanlaisia ja vielä pahempiakin leimoja. Toisella puolella korostetaan mm. maskien haittoja, joita niillä tiettävästi on. Tulevien rokotteiden mahdollisista terveyshaitoista ei vielä ole  paljoakaan tietoa. Ja kuinka voisi ollakaan, koska rokotteet on kehitetty todella kovalla kiireellä mm. maksimaalisen taloudellisen hyödyn saamiseksi.

Yksi mahdollinen haitta jakoon tulevalla rokotteella on se, että se ei vaikuta mitään koronaviruksen aiheuttamien uusien tartuntojen määrään ja toinen on se, että rokotteen antama suoja-aika on lyhyt, eli korkeintaan maksimissaan vuoden. Jos jälkimmäinen haitta toteutuu, se tarkoittanee virusuutisointirumban jatkumista ja suurille lääkeyhtiöille täystyöllisyyttä, sekä miljardiluokan voittoja mikäli ihmisten korona rokoteusko pysyy vahvana.

Todennäköisesti varmin hyötyjä koronarokotteista on siis lääketeollisuus. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että rokotteet eivät aiheuta mitään laajamittaisia vakavia terveyshaittoja kenellekään.

Jos niin onnellisesti käy, että koronavirustartuntojen määrä romahtaa laajamittaisen, maailmanlaajuisen, rokotuskampanjan ansiosta, ovat toki lääketeollisuus, maamme päättäjät ja terveydenhuollon henkilökunta ansainneet kiitoksen. Maailmanlaajuinen uutismedia joutuisi siinä tapauksessa etsimään uusia, mahdollisimman pitkään kestäviä, ja ihmisiä kiinnostavia -ja kyllästyttäviä – uutisaiheita. Enkä epäile, etteikö sellaisia löytyisi.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Pekka Sevanto

Lähteet: Medicalnewstoday.com 30.5.2017, Sciencealert.com , Wikipedia Suomi (virus, rokote)

Kokemuksia 2000-luvun puhelinmyynnistä

Kuulun siihen joukkoon, joka pääasiassa jättää vastaamatta, jos puhelu tulee numerosta, jota ei löydy omista yhteystiedoistani, eikä Fonectalta. Ylivoimaisesti enemmistö sellaisista soitoista tulee eri puhelinmyyntifirmoista. Osa puhelinmyyjistä käyttäytyy asiallisesti, kuuntelee henkilöä, jolle on soittanut ja ottaa huomioon, jos mahdollinen asiakas sanoo selvästi ”ei kiitos”. Valitettavasti kaikki eivät toimi niin.

Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä eräälle ystävälleni tuli soitto joltain puhelinliittymä myyjältä. Myyjä yritti kaikin keinoin vakuuttaa ystäväni, että hänen kannattaa vaihtaa heidän tarjoamaansa liittymään. Loppujen lopuksi ystäväni kyllästyi ja sanoi: ”Saanko pitää tämän nykyisen liittymäni?” Vasta sitten puhelinmyyjä tajusi, että ystäväni ei todellakaan ollut uuden liittymän tarpeessa.

Yksi erikoisimmista itselleni tulleista puhelinmyyntisoitoista oli, kun puhelinmyyjä lateli pitkän etukäteen valmistellun myyntipuheen. Myyntipuhe kesti niin kauan, että kysyin:

– Anteeksi, keskustelenkohan minä nauhoitteen kanssa?

Vastapuolelta kuului hämmentynyt ääni:

–  Kuinka niin … ei tämä ole nauhoite.

Sen jälkeen puhelu loppui pian. En edes muista mitä ko. henkilö yritti kaupata.

Asiallisiakin puhelinmyyjiä on. Viimeksi sain puhelun mieshenkilöltä, joka kauppasi Helsingin Sanomien määräaikaista lyhyttä tilausta. Hän uskoi heti, kun kerroin, etten ole ehtinyt lukea HS:n nettilehteä kuukauden ilmaisjaksolla ollenkaan, joten en tilaa paperilehteä, enkä edes nettilehteä.

Puhelimitse myyntityötä tekevälle ohjeena sanoisin: kuuntele, älä latele ulkoa oppimaasi myyntipuhetta, usko, jos asiakas selkeästi sanoo, ettei ole kiinnostunut.