On jälleen se aika, että saamme piakkoin äänestää henkilöitä Suomen eduskuntaan. Harvoin tulee ajatelleeksi, että Suomen eduskunnan historia ulottuu kauemmaksi kuin vuoteen 1917, eli itsenäistymisvuoteemme saakka.
Jo Ruotsin vallan aikana oli maassamme edustusto, joka hoiti yhteiskunnallisia asioita ja vieraili läntisessä naapurimaassamme kuninkaan luona, koska siihen aikaan Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa. Edustusto säilyi Venäjän voitettua Ruotsin sodissa ja maamme jouduttua osaksi Venäjän suuriruhtinaskuntaa.
Osa siitä ajasta, jolloin Suomi oli osa Venäjää, oli suhteellisen rauhallista, mutta Nikolai toisen aikana alkoivat sortotoimet. Kansassamme voimistui halu itsenäistyä ja irtautua Venäjän vallan alta. Sortotoimet kasvattivat suomalaisten itsenäistymishaluja ja vaikuttivatkin päinvastoin, kuin keisari oli suunnitellut. Venäjä ajautui kriisiin vuonna 1905 Japanille hävityn sodan vuoksia ja Suomen säätyvaltiopäivät oli yhtenäinen tehdessään keisarille ehdotuksen yksikamarisen, ja yleisellä äänioikeudella, valittavan eduskunnan perustamisesta. Keisari hyväksyi esityksen vuonna 1906. Näin sai alkunsa Suomen eduskunta.
Säätyvaltiopäivät oli vuosikymmenien aikana laatinut lakeja jo noin 400. Lakien määrä oli siis siihenkin aikaan jo melkoinen.
Tämän hetken tilanne Suomessa on se, että voimassaolevien lakien määrää ei tiedetä. Niitä ei siis ole saatavilla kootusti painettuna, ei myöskään digitaalisessa muodossa.
Tavallisen kansalaisen silmissä tilanne on vähintäänkin absurdi ja herättää kysymyksiä. Kuinka todennäköistä on se, että voin saada syytteen jonkun jo hieman syrjään jääneen, mutta edelleen voimassa olevan lakipykälän perusteella? Kovin todennäköistä se ei ole, mutta mahdollista kuitenkin. Voi perustellusti kysyä, voiko suuri lakien ja asetusten määrä johtaa kansalaisten kannalta jo turvattomuuteen valtiovallan taholta? Lait ja kansalaisten oikeuskäsitys eivät suinkaan aina ole sama asia.
Onko yhtään sellaista henkilöä ehdolla eduskuntavaaleissa, joka olisi kiinnostunut liiallisen lakiviidakon karsimisesta? En ole toistaiseksi nähnyt minkään puolueen, tai ehdokkaan edes vihjaisevan siihen suuntaan, että maassamme on liikaa maallisia lakeja ja asetuksia. Vai luotetaanko yksinkertaisesti siihen, että vanhemmat, edelleen voimassaolevat, lait lakkaavat olemasta voimassa aikojen kuluessa, kun niitä ei enää käytetä?
Yletön lakien ja asetusten määrä on voinut osaltaan aiheuttaa sen, että oikean ja väärän raja on hämärtynyt. Oikeuden hakemisesta ja käytöstä on tullut entistä hitaampaa, koska taitava lakiasiantuntija voi löytää lakiviidakosta jonkun lain, jolla voidaan vastustaa syyttäjän toimia ja jopa saattaakin oikeudenhakija itse syytetyksi. Oikeudenkäytöstä on valitettavasti tullut liian usein farssi.
Nykyään kansalaiset myös turvautuvat oikeudenkäyttöön ajoittain liiankin helposti. Monet riita-asiat olisi yksinkertaisempaa, ja edullisempaa, hoitaa sopimalla vastapuolen kanssa. Myös näin kyllä tehdäänkin.
Tärkein seikka, joka on vähentänyt kansan tajua siitä mikä on oikein ja mikä väärin, on se, että on ajauduttu kauemmas kristinuskosta ja sen edustamasta moraalista ja oikeuskäsityksestä. Raamatun selkeäkin sana on sysätty syrjään. Tilalle on tullut tulkinta ja kaiken suhteellistaminen. Nykyaikaista on hylätä selkeät moraaliohjeet, joita Raamatusta löytyy.
Viime vuosikymmeninä ovat pääasiallisina arvoina kansanedustajien enemmistöllä olleet liberalismi, eli ylikorostunut sallivuus ja vankka usko ihmisten ja ihmiskunnan kykyyn ratkaista jopa koko maapalloa koskevia ongelmia. Sallivuus on selkeimmin tullut esille ihmisen seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Valheellisella ja massiivisella informaation määrällä on johdatettu suuri joukko kansaa harhaan mm. väitöksillä, että ihmisellä on enemmän sukupuolia kuin kaksi. Suomessa toimii järjestö, joka saa taloudellista tukea valheidensa levittämiseksi monelta taholta. Tietääkseni myös julkinen sektori tukee sitä.
Jumala lahjoitti Mooseksen aikana kansalle varsin lyhyen lain. Siinä on vain 10 käskyä. Sitäkään lakia ei kukaan ihminen pysty täysin noudattamaan. Se laki on kuitenkin ollut maallisenkin lainsäädännön perustana jo kauan. Raamattu sisältää myös yksityiskohtaisia ja edelleen sovellettavissa olevia ohjeita moneen muuhunkin yhteiskunnallisen elämän alueeseen, esimerkiksi perheille, seksuaalielämään ja perintöasioihin.
Toivon, että Suomen kansa valitsee uuteen eduskuntaan enemmän niitä ehdokkaita, jotka tosissaan haluavat etsiä Jumalan tahtoa elämässään ja hakevat neuvoja maailman eniten myydystä kirjasta, Raamatusta.
Voimme olla kiitollisia Kaikkivaltiaalle, että Hän ei ole hylännyt meitä kansana, vaan meillä on vielä aikaa ja mahdollisuus etsiä Hänen tahtoaan ja rukoilla sen noudattamiseen voimia.
Pekka Sevanto, Kuopio
Lähteitä: Eduskunnan lyhyt historia http://www.eduskunta.fi